Kotimaista ja lähellä tuotettua, vähän papaijaa välillä - Vastuullisuus maaseudun ruoankulutuksessa

Vastuullisuuskeskustelu on kärjistynyt kaupunki- ja maaseutuasumisen vastakkainasetteluksi. Tällä tutkielmalla on haluttu nostaa esiin ja pohtia maaseudun kuluttajien vastuullisuutta ruoankulutuksen kautta: tutkielman tavoitteena on rakentaa fenomenologis-hermeneuttiselle tieteenfilosofialle ominaisesti parempaa ymmärrystä vastuullisuudesta ruoankulutuksen kentällä, maaseudun kontekstissa. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli käsitellä teorian keinoin vastuullisuuden ilmiökenttää ja ruoankulutusta. Vastuullisuus merkitsee arvotason päämääriä sekä käytännön tasolla tekoja. Näiden välillä liikutaan etiikan päättelyperiaatteitten avulla. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli empirian kautta ymmärtää minkälaisia sisältöjä vastuullisuus saa maaseudun ruoankulutuksessa. Tutkimuksen kolmantena tavoitteena oli analysoida aineistosta nousseita ristiriitaisuuksia ja niiden argumentointia. Aineisto kerättiin järjestämällä neljä ryhmäkeskustelua Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maaseudulla asuville. Ryhmäkeskusteluiden avulla saavutettiin rikas aineisto jonka avulla eri kulutusryhmien sekä kuluttajien välisiä eroavaisuuksia saatiin esiin. Tutkielman perusteella maaseudun kuluttajat hankkivat mielellään lähellä tuotettua ja kotimaista ruokaa, joihin yhdistyy voimakas sosiaalinen vastuullisuus. Sosiaalinen vastuullisuus näyttääkin rajautuvan konkreettisesti lähelle, ei koko maailmaa kohtaan. Yleensä ottaen ruoankulutuksessa on kuitenkin kyse sopivasta vastuullisuuden ja muiden ominaisuuksien välisestä suhteesta, jossa raha ja omat mielihalut ovat myös tärkeässä osassa. Huomionarvoisen ristiriidan muodostaa se, että vaikka ruoantuotanto on lähellä, koetaan lähiruoan saatavuus maalla huonoksi. Lähiruokatarjonnan kehittäminen mahdollistaisi entistä vastuullisemman ruoankulutuksen maaseudulla.