Sukupuolten puhetta sarjakuvissa - kirjoitetun kielen sosiolingvistiikkaa

Abstract

Naiset ja miehet ovat erilaisessa sosiaalisessa asemassa yhteiskunnassamme, ja tämä ero näkyy myös heidän kielessään. Naisten ja miesten kielen käytön eroja on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien, mutta kirjoitetusta kielestä näitä piirteitä ei ole juurikaan tutkittu. Sarjakuvat tarjosivat oivallisen tutkimuskohteen, sillä myös niissä kielen tutkimus on jäänyt kuvien tutkimisen jalkoihin.

Tavoitteenani on selvittää, käyttävätkö sarjakuvahahmot ja sarjakuvien tekijät sukupuolelleen tyypillistä kieltä sarjakuvassa. Tarkastelen, kumpi vaikuttaa sarjakuvan kieleen voimakkaammin, sarjakuvan tekijän vai sarjakuvahahmon sukupuoli. Pohdin työssäni myös vallan ilmenemistä miesten ja naisten kielessä. Tarkastelen kielellisiä piirteitä ensin kvantitatiivisesti ja siitä saatuja tuloksia kvalitatiivisesti.

Aineistoni koostuu 20 naisten ja 20 miesten käsikirjoittamasta sarjakuvasta. Sarjakuvat ovat sarjakuvanovelleja ja edustavat uutta suomalaista sarjakuvaa. Tutkin sarjakuvista puheenvuorojen määrää ja pituutta, kysymysten määrää ja tarkoitusta ja voimasanojen, affektiivisten adjektiivien, suorien käskyjen, minimipalautteiden ja keskeyttämisten määrää sekä puheenvuoroihin reagoimattomuutta ja puheen henkilö- ja asiakeskeisyyttä. Näistä keskeyttämiset, puheenvuoroihin reagoimattomuus ja henkilö- ja asiakeskisyys ovat vallan kielen ilmenemismuotoja.

Tutkimus osoittaa, että sarjakuvan kielessä käytetään sukupuolille tyypillisiä diskursseja. Sarjakuvan tekijöiden sukupuoli vaikuttaa enemmän sarjakuvan kieleen kuin sarjakuvahahmojen sukupuoli. Sarjakuvan tekijöiden oma sukupuoli käyttää kielellistä valtaa ja pääsee ”ääneen” sarjakuvissa. Naistekijöiden sarjakuvissa kielellistä valtaa pitävät naishahmot, miestekijöiden sarjakuvissa taas mieshahmot.