Yhdessä onnistumisen kulttuuri : Kokemuksia auttamisesta asiantuntijatyössä

Abstract

Digitalisaation ja tiedon lisääntymisen aiheuttama työelämän muutospaine on jatkuvaa. Pysyäkseen kilpailukykyisenä, organisaatioiden on kyettävä luomaan uutta tietoa. Asiantuntijat kohtaavat työssään haasteita, joihin ei välttämättä ole valmiita ratkaisuja. Tämä vaatii työntekijöiltä itseohjautuvuutta ja tiedon nopeaa omaksumista vuorovaikutuksessa työyhteisön muiden jäsenien kanssa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia asiantuntijan roolissa työskentelevien kokemuksia prososiaalisesta käyttäytymisestä organisaatiokontekstissa. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, mikä merkitys auttamisella on asiantuntijan työssä, minkälaista auttamista asiantuntijatyössä esiintyy ja mitkä ovat auttamisen taustatekijät ja motiivit. Tutkimus on tehty kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja aineisto on kerätty haastattelemalla kymmentä eri toimialoilla asiantuntijaroolissa työskentelevää henkilöä. Puolistrukturoidulla teemahaastattelulla kerätty aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu itseohjautuvuusteoriaan ja organisaatiokäyttäytymisen aiempaan tutkimukseen sekä muuhun auttavaa käyttäytymistä selittävään kirjallisuuteen.

Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat pääosin yhteneväisiä teoreettiseen viitekehyksen kanssa. Havainnot osoittavat, että itseohjautuvuusteorian psykologisiin perustarpeisiin liitetty hyvän tekemisen tarve on usein auttamisen motiivina, mikä ilmeni vahvana haluna auttaa muita työyhteisön jäseniä työhön liittyvissä haasteissa. Omaehtoinen muiden auttaminen on palkitsevaa, kun omalla osaamisella voi olla avuksi muille työyhteisön jäsenille tai organisaatiolle laajemmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että prososiaalinen käyttäytyminen asiantuntijatyössä koetaan merkitykselliseksi. Muiden auttaminen parantaa myös ammattilista itsetuntoa ja yhteisöllisyyden kokemusta työyhteisössä. Tutkimuksen havainnot osoittavat, että auttaminen on mahdollista, kun organisaatiossa on avoin ja psykologisesti turvallinen työilmapiiri, joka rakentuu organisaation arvoista ja toimintatavoista, johtamisesta sekä yksilöiden kokemuksista vuorovaikutuksessa muiden työyhteisön jäsenien kanssa. Auttamisen keskiössä on keskinäinen luottamus ja vuorovaikutustaidot. Prososiaalista käyttäytymistä asiantuntijatyössä ei voida enää pitää erityisenä työsopimukseen kuulumattomana työyhteisötaitona. Uudistumisen ja tiedon jakamisen hyödyt on ymmärrettävä siten, että itseohjautuvuus ja muiden auttaminen ovat asiantuntijaorganisaatioissa itsestäänselvyyksiä.