Suomen tasavallan presidentti johtajana: Transformationaalinen ja transaktionaalinen johtaminen eri osa-alueilla

Abstract

Tämä kauppatieteiden kandidaatin tutkielma tutkii kirjallisuuskatsauksen muodossa Suomen tasavallan presidenttiä johtajana. Teoreettinen viitekehys rakentuu transformationaalisen ja transaktionaalisen johtamisen teoriasta. Tutkielman konteksti muodostuu Suomen tasavallan presidentin johtamistehtävien tarkastelusta edellä mainitun teoreettisen viitekehyksen kautta. Tutkielma on ajankohtainen, sillä Suomen ja Euroopan alueella kansanvälinen turvallisuustilanne on muuttunut. Tämän myötä ulko- ja turvallisuus poliittinen johtaminen ja päätöksenteko on keskiössä sekä tarkastelun ja arvioinnin alla. Tutkielman ajankohtaisuutta puoltaa muutokset 2020-luvun johtamistavoissa sekä odotuksista johtajuuteen liittyen. Aihetta tarkastellaan kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1) Mikä on transformationaalisen ja transaktionaalisen johtamisen teoria ja mikä on tunnusomaista näille johtamisen tavoille? 2) Miten transformationaalisen ja transaktionaalisen johtamisen teoriat näkyvät Suomen tasavallan presidentin johtamistehtävissä? 3) Miten transformationaalisen ja transaktionaalisen johtamisen teoria sopii Suomen tasavallan presidentin johtamistehtävien arviointiin?

Transformationaalinen johtaminen perustuu arvoihin ja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen. Se perustuu yksilön motivointiin, sisäisen motivaation vapauttamineen sekä yksilön oman ajattelun rohkaisemiseen. Transkationaalinen johtaminen perustuu vaihdantasuhteisiin, palkkaan ja palkitsemiseen sekä ulkoiseen motivaatioon. Transaktionaalisella johtamisella on lyhyellä aikavälillä tavoitteiden saavuttamiseen hyvä vaikutus, mutta pidemmän aikavälin tavoitteet ja sitoutuminen jää heikoksi. Suomen tasavallan presidentti on instituutio, jonka asemasta, tehtävistä ja olemassaolosta säädetään laeilla ja asetuksilla. Suomen tasavallan presidentin johtamistehtävistä voidaan tunnistaa kolme osa-aluetta: ulkopolitiikan johtaminen, puolustusvoimien ylipäällikkyys, kansallinen ja symbolinen johtaminen sekä päätöksenteko

Yhteenvetona voidaan todeta, että transformationaalisen ja transaktionaalisen johtamisen erottaminen tai vastakkain asettaminen hyvänä tai huonona johtamisen tapana on liian kapea. Erityisesti 2020-luvun lähteet tukevat tätä näkemystä. Molemmille johtamisen tavoille on myös omat kohteensa. Suomen tasavallan presidentin johtamisen osa-alueista ulkopolitiikan johtamisessa sekä kansallisessa ja symbolisessa johtajuudessa havaitaan eniten transformationaalista ja transaktionaalista johtamista yhdistäviä tehtäviä ja osa-alueita. Ylipäällikön tehtävässä havaitaan eniten transaktionaalisen johtamisen piirteitä johtuen korostuneesta laki-, asetus sekä protokolla painotteisuudesta. Transformationaalisen ja transaktionaalisen johtamisen teoria havaitaan toimivaksi viitekehykseksi tarkasteltaessa Suomen tasavallan presidentin johtamistehtäviä. Tulee myös muistaa, että teoria on kehitetty alun perin organisaatioiden käyttöön, missä on selvät esihenkilöalaissuhteet, eikä tasavallan presidentin kaltaiseen institutionaaliseen johtamiseen.