Unterschiede zwischen der Lutherbibel und Uusi Kirkkoraamattu in Hinsicht auf die Bedeutung der Substantive und Verben

Abstract

Raamattu on maailman käännetyin kirja ja tarjoaa sen vuoksi kiinnostavia mahdollisuuksia käännöstieteellisiin tutkimuksiin. Tässä tutkielmassa käsitellään suomalaisen ja saksalaisen raamatunkäännöksen välisiä substantiivi- ja verbieroja. Tutkittavat käännökset ovat suomalainen Uusi Kirkkoraamattu (1992) ja saksalainen Lutherbibel (1984), ja tutkimusmateriaalina on Johanneksen evankeliumi.

Käännösten välisiä sanastoeroja tutkitaan laadullisesti. Tavoitteena on selvittää, millaisia eroja substantiiveissa ja verbeissä käännösten välillä on, ja kuinka suuria erot ovat, eli kuinka merkittävästi ne vaikuttavat siihen, miten lukija tänä päivänä tekstin ymmärtää. Raamatunkäännösten alkukieliä ei oteta analyysissä huomioon, minkä vuoksi ei muutamaa tapausta lukuun ottamatta tarkastella sitä, kumpi tutkittavista käännöksistä on lähtötekstille uskollisempi tai mitä syitä eroille on. Tutkimuksen pääpaino on siis sen selvittämisessä, kuinka kääntäjien sanavalinnat vaikuttavat tekstin ymmärtämiseen.

Työn teoriaosuudessa esitellään tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä ja aiheita, kuten kääntämistä, ekvivalenssia ja sanastontutkimusta. Lisäksi perehdytään tutkimusmateriaaliksi valittujen käännösten ja Johanneksen evankeliumin taustaan.

Vaikka nykyisessä raamatunkääntämisessä pyritään välittämään alkutekstin sanoma muuttumattomana, voidaan tutkimuksen perusteella todeta, että kahden erikielisen raamatunkäännöksen välillä on useita suuriakin sanastoeroja. Suomalainen ja saksalainen raamatunkäännös sisältävät monia pieniä eroavuuksia, joissa on kyse lähinnä tulkintaeroista tai sanojen aiheuttamista eroavista konnotaatioista, mutta merkittäviäkin eroja esiintyi odotettua enemmän. Odotusten vastaisesti erot olivat verbeissä yleisempiä ja suurempia kuin substantiiveissa.