Yhteistyö Julkisella Sektorilla: Tarkastelussa Lastensuojelu

Abstract

Hyvinvointiyhteiskunnassamme lasten ja nuorten huonovointisuus on lisääntynyt ja tämä näkyy lisääntyvänä lastensuojelutarpeena. Jokaiselle olisi kuitenkin taattava oikeus turvalliseen ja hyvään elämään, jollei oma perhe kykene tätä tarjoamaan on lastensuojeluviranomaisten tehtävänä puuttua tilanteeseen. Avuntarvitsijoita on paljon, eikä kunnan oma lastensuojeluorganisaatio kykene auttamaan kaikkia avuntarvitsijoita, vaan tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Tärkeää olisi saada yhteistyö toimimaan, jotta lapsi tai nuori sekä perhe saisivat tarvitsemansa apukeinot.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä ilmenee lastensuojelussa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta määrittyi tutkimusongelmaksi: Miksi yhteistyö on tärkeätä, kun sitä tarkastellaan lastensuojelun näkökulmasta? Tutkimuksen pääongelma jakautui edelleen kahteen tarkentavaan alaongelmaan: Voidaanko yhteistyöllä vastata lastensuojelun vaatimuksiin sekä miksi toimijat ryhtyvät yhteistyöhön.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määritellään yhteistyötä ja sen eri muotoja sekä siitä seuraavia hyötyjä ja haittoja. Tämän jälkeen käsitellään viranomaisyhteistyötä, josta edetään tarkastelemaan yhteistyötä lastensuojelussa. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat julkinen sektori, yhteistyö, viranomaisyhteistyö ja lastensuojelu.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista eli kvalitatiivista tutkimustapaa sekä haastattelut on toteutettu teemahaastatteluna. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat 15 lasten ja nuorten parissa työskentelevää toimijaa. Haastateltava toimivat Vaasan seudulla ja he edustavat sekä julkista että kolmatta sektoria.

Tutkimustulokset osoittavat, että Vaasan seudulla on useita tärkeitä toimijoita lastensuojelussa sekä haastatteluun osallistuneilla on monia tärkeitä yhteistyökumppaneita. Yhtenä tärkeimpänä on kaupungin oma lastensuojeluorganisaatio. Lastensuojelussa yhteistyötä toteutetaan muun muassa yhteisissä verkostopalavereissa ja erilaisina hankkeina sekä järjestämällä myyjäisiä. Yhteistyön tärkeys korostuu varhaisessa puuttumisessa, pystytään paremmin auttamaan avuntarvitsijaa ja saadaan oikea apu oikeasta paikasta. On useita tekijöitä, jotka puoltavat yhteistyötä kuten, esimerkiksi opitaan tuntemaan eri toimijat lastensuojelussa sekä pystytään hyödyntämään jo olemassa olemat palvelut. Yhteistyö ei ole aina helppoa, vaan ongelmia aiheuttaa erityisesti salassapitovelvollisuus sekä viranomaisverkoston hitaus.

Johtopäätöksenä tutkimuksesta voidaan todeta, että lastensuojelussa ilmenee erittäin paljon yhteistyötä ja sitä tehdään mieluisasti, myös hallintorajojen yli. Ongelmaksi muodostuu se, että toimijoita on paljon ja aina ei olla selvillä minkälaisia apukeinoja mistäkin saa. Tärkeää, olisikin, että olisi paremmin selvillä toisten työnkuvat ja yksi instanssi joka koordinoisi tätä tärkeää työtä, jotta päästäisiin päällekkäisyyksistä.