Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus Suomen työeläkejärjestelmässä

Abstract

Seuraavat vuosikymmenet tulevat olemaan Suomen työeläkejärjestelmälle sen historian haasteellisimmat. Eläkeläisiä on jo tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin määrän vain jatkaessa kasvuaan. Eläkeläisten määrän kasvun mukana kasvavat myös eläkkeiden maksuun tarvittavat varat, joita Suomen eläkejärjestelmässä maksetaan osittain eläkerahastoista ja osittain työntekijöiden eläkemaksuina. Eläkerahastoissa oli vuoden 2012 lopussa sijoitettuna noin 150 miljardia euroa suomalaisten varoja, mutta ennusteet osoittavat, että rahastot ja nykyiset eläkemaksut eivät riitä kattamaan eläkkeiden maksua tulevilla eläkeläisten ja palkansaajien määrillä.

Helpoin tapa saada työeläkejärjestelmän rahoitus jälleen tasapainoon olisi nostaa työeläkemaksuja. Tämä olisi kuitenkin epäoikeudenmukaista nuorempia ja tulevia sukupolvia kohtaan, sillä pääosa ns. eläkepommin kustannuksista tulisi tällöin heidän maksettavakseen. Oikeudenmukaisin keino ratkaista ongelma olisi pienentää maksettavia eläkkeitä, mutta Suomen etuusperusteisessa eläkejärjestelmässä tämä ei ole kovin todennäköinen vaihtoehto. Etuusperusteisessa eläkejärjestelmässä eläkkeiden taso on ennalta päätetty ja eläkkeiden rahoittamiseksi tarvittavat maksut joustavat tarpeen vaatiessa. Työeläkemaksujen korottamista oikeudenmukaisempi vaihtoehto olisi nostaa työntekijöiden eläkkeellesiirtymisikää, jolloin järjestelmän menot laskisivat ja tulot kasvaisivat.

Tämän tutkielman puitteissa parhaiksi keinoiksi eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi valikoituivat iäkkäämpien työntekijöiden kannustinkarttumien muokkaaminen sekä vanhuuseläkkeen alaikärajan nostaminen. Myös työoloilla todettiin olevan suuri merkitys työssä jatkamiseen.