Toisenlainen Afrikka: Semioottinen kuva-analyysi toiseuttavista ja toiseutta purkavista representaatioista

Abstract

Länsimaalaisten mielikuviin afrikkalaisuus on syntynyt länsimaalaisten representaatioiden ja tulkintojen perusteella. Tämä ylläpitää yksipuolista ja stereotyyppistä käsitystä Afrikasta. Vaikka kerronnan tapa ja teemat muuttuvat, tarinoiden perimmäinen sanoma pysyy melko muuttumattomana. Länsi on edelleen vallan keskus, josta käsin määritellään muuta maailmaa. Afrikka on alistettu erilaiseksi, toiseksi.

Toiseus perustuu vertailuun eri alueista, paikoista ja tiloista sekä niiden ominaisuuksista luoduista mielikuvista ja merkityksistä, jotka syntyvät representaatioista eli tavoista, joilla ominaisuuksia esitetään. Kyseessä on kulttuuristen ominaispiirteiden määrittely ja niiden vertaaminen länsimaiseen ajattelutapaan. Toiseuden tutkimuksen taustalla ovat siirtomaa-ajalla syntyneet valtadiskurssit, jotka vaikuttavat edelleen. Toiseuteen liittyy vahvasti eronteko meihin ja muihin, jotka usein perustuvat stereotypioihin. ”Todellisten” erojen sijaan toiseudessa ovat keskeisenä näkökulmat, representaatiot ja diskurssit.

Pro gradu -tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu toisen ja toiseuden tutkimisen ympärille jälkikoloniaalisen teorian valossa. Toiseuden tutkimiseen kuuluu toiseuttamisen lisäksi toiseutta purkavat representaatiot. Toiseuden purkaminen perustuu ajatukselle erojen kapenemisesta. Vastakkainasettelua puretaan esittämällä kulttuurien kohtaamista ja sekoittumista, joka tapahtuu kolmannessa tilassa. Tässä apuna käytetään laadullista analyysiä, jonka empiria muodostuu semioottisesta kuva-analyysista. Tutkimusaineistona on A Day in the Life of Africa -valokuvakokoelma. Tutkielmassa tarkastellaan kuvien avulla kulttuurin representointia erilaisten merkkien ja merkitysten kautta.

Tutkielman tavoitteena ei ole asettaa Afrikkaa erilaiseksi tai vastakkaiseksi länsimaille, vaan tutkia, miten mielikuvat ja merkitykset toisesta muodostuvat sekä miten kolmas tila syntyy ja miten se purkaa toiseutta. Tutkimusaineistona olevista kuvista tarkastellaan toiseutta uusintavia ja purkavia representaatioita ja analysoidaan niiden merkitystä. Lisäksi tutkitaan, millaisen toisen kuvat representoivat eli millaisia asioita yhteiskunnasta, elämästä ja ympäristöstä on haluttu nostaa esille.

Tutkielman perusteella vastakohdat ovat kuvitteellisia, mieliin syntyneitä ja diskurssien vahvistamia sekä ylläpitämiä. Rajaa todellisen ja kuvitteellisen välille on vaikea määrittää, jonka vuoksi tulisi pyrkiä purkamaan vastakkainasettelua. Valokuvat luovat tilan, jossa yhdistyvät todellisuus ja kuvitteellinen ja jossa Afrikan kulttuurisia ominaisuuksia voi tarkastella ilman, että niitä asetetaan alisteisiksi. Erilaisuuden tarkastelu ei automaattisesti tarkoita toisen huonommuutta, sillä kyseessä on tulkinta: mikä koetaan tutuksi tai vieraaksi ja mikä koetaan hyväksi tai huonoksi. Tällaisessa diskurssissa kyse on erilaisuuden samanarvoisuudesta. Teoreettiselta lähestymiskannalta kuvat ovat toiseuttavia, mutta käytännössä Afrikan tämän kaltainen toiseuttaminen ei automaattisesti aseta Afrikkaa huonommaksi. Länsimaalaisuudesta poikkeaminen saattaa jopa kääntyä tavoiteltavaksi asiaksi tulevaisuudessa. Tähän pystytään vaikuttamaan representaatioilla. Perinteisen ensimmäisen tilan ja toisen tilan rinnalle muodostuu kolmas tila, jossa me ja muut ovat samankaltaisia huolimatta erialaisesta elinympäristöstä ja sen tarjoamista raameista.