"Kyllä ajatus ja olettamus oli, että sitä päätösvaltaa on tosi paljon enempi täällä alueella" : Hyvinvointialueen itsehallinto, aluevaltuutettujen kokemana

Hyvinvointialueuudistus on suomalaisen julkishallinnon nykyhistorian merkittävin rakenteel-linen uudistus. Uudistus ei vaikuta vain hyvinvointialueisiin, vaan sen vaikutukset ulottuvat yhteiskunnan kaikille tasoille uudistaen koko demokraattista järjestelmää. Hyvinvointialuei-den myötä syntyy uusi aluehallinnollinen taso. Hyvinvointialueiden aloittaessa muutos ei ole valmis, vaan se on vasta käynnistynyt. Hyvinvointialueet ovat organisaatiosta ja sen toimijoista, mutta myös alueellisesta uskomus-järjestelmästä muodostuvia instituutioita. Instituutiot edustavat pysyvyyttä, mutta yhteis-kunnalliset ja rakenteelliset muutokset haastavat niiden integriteettiä. Instituutiot rakentuvat niissä omaksuttujen käyttäytymismallien, eli logiikoiden varaan. Yhteiskunnalliset muutokset haastavat näitä omaksuttuja logiikoita, eritoten silloin kun instituutiot joutuvat vastaanotta-maan disruptiivisia logiikoita. Tilanteessa, jossa logiikat eivät täsmää, eikä niitä kyetä yhteenso-vittamaan syntyy institutionaaliseksi kompleksisuudeksi kuvattu tilanne. Instituution kykyä selviytyä kompleksisesta ongelmavyyhdistä voidaan edistää dialogilla, yhteistyöllä sekä selke-ään omistajuuteen nojaavalla johdonmukaisella toiminnalla, josta käytetään nimitystä institu-tionaalinen työ. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa yksilöhaastattelun kohdejoukkona on toiminut hyvin-vointialueen seitsemän aluevaltuutettua. Siinä on selvitetty miten aluevaltuutetut kokevat hy-vinvointialueen itsehallinnon toteutuvan. Edelleen on selvitetty mitkä tekijät heikentävät ja toisaalta vahvistavat koettua itsehallintoa. Tutkielman aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä, abduktiivista päättelyä hyödyntäen. Tutkielman keskeisin tulos on, että itsehallinnon koetaan olevan hyvin rajattua tai paikoin jopa täysin olematonta. Voimakkaasti rajattu itsehallinto syntyy ennen kaikkea voimakkaan, yksi-tyiskohtaisen ja ministeriöiden kesken ristiriitaisen valtionohjauksen, rahoitusmallin sekä vero-tusoikeuden puutteen yhteisvaikutuksesta. Hyvinvointialueen aluevaltuutetut kokevat, että jäljelle jää vain näennäinen mahdollisuus päättää hyvinvointialueen omista asioista. Tuloksista havaitaan, että hyvinvointialue on instituutiona kohdannut hyvinvointialueuudis-tuksen esille tuomia pysyvyyttä haastavia logiikoita, eikä ole kyennyt yhteensovittamaan niitä institutionaalisen työn avulla. Hyvinvointialueen itsehallintoa on mahdollista vahvistaa lisää-mällä alueellista yhteistyötä ja dialogia sekä johdonmukaistamalla alueellista päätöksentekoky-kyä. Teot ovat tunnusomaisia instituutioille, joissa on institutionaalisen tekojen avulla kyetty edistämään yhteen törmäävien logiikoiden integraatiota ja saavuttamaan organisatorista hyb-ridisaatiota.