Aatteellisen yhdistyksen kirjanpito ja verotus

Abstract

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Yhdistysten toiminta ulottuu lähes kaikille elämän alueille; politiikasta sosiaaliseen toimintaan ja kulttuurista urheiluun. Koska toiminnan järjestämiseksi on käytettävä ainakin jossain määrin rahaa, yhdistysten toiminnalla on myös taloudellinen merkitys ja siten suuri merkitys yhteiskunnalle.

Tässä tutkimuksessa käsitellään aatteellisten yhdistysten kirjanpitoa ja verotusta nykyisen lainsäädännön mukaan. Koska lainsäädäntö on osittain hyvinkin iäkästä, tutkimuksessa myös selvitetään, minkälaisia ratkaisuja oikeuskäytäntö tarjoaa aatteellisia yhdistyksiä koskeviin kysymyksiin. Verotusta käsitellään tutkimuksessa tuloverolain kannalta.

Tutkimuksen kannalta tärkein käsite on yleishyödyllisen yhteisön määritelmä, mikä ratkaisee yhdistyksen verokohtelun. Koska yhdistyslaki ei puutu yleishyödyllisyyteen, eivät kaikki aatteelliset yhdistykset välttämättä täytä yleishyödyllisen yhteisön tunnusmerkkejä. Ratkaisevassa roolissa yleishyödyllisyyden määrittelyssä ovat keskusverolautakunnan ennakkoratkaisut ja viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden päätökset.

Lisäksi, vaikka yhdistys määriteltäisiin yleishyödylliseksi yhteisöksi, sen verotukseen vaikuttaa myös sen saamien tulojen tulolähde. Koska tuloverolaki tarjoaa tiettyjä helpotuksia yleishyödyllisille yhteisöille, ei jako eri tulolähteisiin ole yhdistysten osalta aivan yksioikoista.

Tutkimuksessa havaittiin, että yleishyödyllisten yhteisöjen osalta tasapainon säilyttäminen on oleellista. Yhdistystoiminta on yhteiskunnallisesti tärkeää, ja tarjoaa ns. kolmannen sektorin palveluja, jotka usein ovat joustavampia ja jopa tehokkaampia kuin valtion vastaavat palvelut. Veroetuuksien säilyttäminen ei kuitenkaan saisi johtaa tilanteeseen, jossa saavutetaan perusteettomia kilpailuetuja samoja tehtäviä harjoittavia yrityksiä vastaan. Huomio on kiinnitettävä yleishyödyllisyyden perusteiden jatkuvaan täyttymiseen.