Pelon ilmaiseminen Pirkko Arhipan dekkarissa Pimeän piiri

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee pelon ilmaisemista Pirkko Arhipan dekkarissa Pimeän piiri A.J. Greimasin semiotiikan näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena oli löytää, mistä pelon merkitys muodostuu tekstissä. Dekkari on kirjallisuudenlaji, jonka keskeinen elementti on rikos ja sen selvittäminen. Koska dekkariin kuuluu murhan aiheuttama kuolema, voitaneen olettaa, että siinä esiintyy pelkoa. Pelon merkityksen tarkastelu tapahtui kertomuksen kolmella tasolla. Merkitystä jäsentävä rakenne on hahmotettava. Merkityksen pienin yksikkö on seemi, merkityspiirre. Aineiston käsittely alkoi lähiluvulla, menetelmänä oli rakenneanalyysi. Diskursiivisella tasolla pelon merkityksen etsintä koski konkreettisia ilmentymiä, kuten sanoja. Syvätasolla pyrkimyksenä oli etsiä perustavanlaatuiset vastakohdat, joiden oletetaan määrittävän diskursiivista ja temaattista tasoa, joista jälkimmäisellä sijaitsevat muut keskeiset käsitteet. Pelon merkityksen analysoinnissa oli käytössä myös myyttinen aktanttimalli ja modaliteetit, joiden avulla tarkasteltiin toimijoita ja niiden välisiä suhteita. Aktantit, kaikille kertomuksille yhteiset toiminnalliset roolit, täytetään aktoreilla, henkilöhahmoilla. Modaliteetteihin, joita ovat oleminen, tekeminen, tahtominen, tietäminen, voiminen, täytyminen ja uskominen, voidaan palauttaa erilaiset tunnetilat.

Pimeän piirissä pelko tulee esiin kertomuksen kaikilla tasoilla, joita nimitetään myös tekstiksi, tarinaksi ja kerronnaksi. Pelon merkityksen synnyssä on tärkeää isotopian, merkitystason, muodostuminen, joka luo tekstin yhtenäisyyden; pelkoa muodostavat tekijät toimivat yhdessä. Paitsi pelkoa ne luovat myös sen odotusta. Aktanttien ja modaliteettien tarkastelu toi esiin Pimeän piirin dynaamisuuden, aktorit vaihtoivat roolia aktantista toiseen. Pimeän piirissä korostuvat näyttää/ei-olla eli valhe ja ei-näyttää/olla eli salaisuus. Pelon merkitys saa alkunsa syvätasolta vastakohdista elämä/kuolema ja kulttuuri/luonto. Niistä se muotoutuu muiksi pelkoa luoviksi käsitteiksi, joista olennainen on todellisuuden ja epätodellisuuden kompleksi jäsennys. Tekstin tasolla pelko syntyy muun muassa symbolisista sanoista sekä tapahtuma-ajan ja -paikan todentamisesta. Pelko voi vaihdella varovaisuudesta paniikkiin eli myönteisessä mielessä se saa aikaan harkitsevaa käyttäytymistä, kun taas voimakkaasti kielteisenä tunteena se estää kyvyn toimia.