Passiiviset indeksirahastot rahastomarkkinoilla

Abstract

Lähes kaikki sijoittajat ovat aktiivisia sijoittajia, eikä osakkeiden pitkän aikavälin keski-määräinen kymmenen prosentin tuotto riitä heille. Sijoittajat sijoittavat aktiivisesti osakkei-siin ja osakerahastoihin siitä huolimatta, että tieteellisten tutkimusten mukaan sijoittajan aktiivisuus johtaa kasvaviin kustannuksiin ja keskimääräistä huonompiin tuottoihin.

Passiivisilla indeksiin pohjautuvilla rahastoilla sijoittaja rakentaa osakeportfolionsa tasaiselle ja suhteellisen ennustettavalle kasvupohjalle. Aktiivisiin rahastoihin osakkeita poimiva salkunhoitaja luo toiminnallaan käsityksen, että osaisi ennustaa markkinoiden vaihteluita paremmin kuin muut salkunhoitajat. Jatkuva osakepoiminta vaatii ajoittamista, joka lyhyellä ajalla vain kasaa kustannuksia. Pitkällä ajalla se on tuottojen kannalta erittäin haitallista.

Nykyään rahastojen ja muiden sijoituspalveluyhtiöiden laskuttamat palkkiot ja kulut syövät sijoittajille kuuluvia tuottoja paljon enemmän kuin sijoittajat tiedostavat. Sijoittajan kannalta keskeistä on ymmärtää sijoitusrahaston tuoton ja kulujen suhde yhdistettynä otettuun ris-kiin. Nämä toimivat kannattavan rahastosijoittamisen perustana.

Passiivisesta indeksirahastosta saatua tuottoa verotetaan pääomatulona, joten rahasto-osuuksia myydessä sijoittajan veronalaiseen tuloon on hyvä yhdistää ajankohtainen vero-suunnittelu. Jossain tapauksissa rahasto-osuuksien luovutuksesta syntyvä myyntivoitto tai -tappio voidaan käsittää verosuunnittelullisesti edulliseksi, jos verovelvollisella sijoittajalla on vuoden lopussa vanhenevia myyntitappioita tai vuoden aikana on syntyviä voittoja, joiden kattamiseksi tappion realisointi olisi kannattavaa.