Konditionaalinen beeta-tuottosuhde Suomen osakemarkkinoilla

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää beeta-kertoimen toimivuutta riskin mittarina. Aikaisemmat testit beetan kyvykkyydestä mitata osakemarkkinoiden riskiä ovat perustuneet ehdottomaan suhteeseen riskin ja tuoton välillä sekä olettaneet markkinatuoton aina ylittävän riskittömän tuoton. Markkinat kuitenkin sisältävät sen mahdollisuuden, että riskisijoituksen tuotto jää alle riskittömän koron. Tutkimuksen toinen tarkoitus on selvittää palkitaanko sijoittajaa korkeamman riskin kantamisesta. Eli suoriutuvatko korkeabeetaiset osakkeet malatabeetaisia paremmin.

Tutkimusaineisto koostui Helsingin Pörssissä vuosina 1992−2003 jatkuvasti noteerattuina olevien 36 yrityksen kuukausittaisista osaketuotoista sekä portfolioindeksin että 3 kuukauden euribor- ja helibor-koron noteerauksista samalta ajanjaksolta.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty Pettengillin, Sundaram ja Mathurin (1995) kehittelemää konditionaalista regressioanalyysia riski-tuottosuhteen testaamiseksi. Menetelmä on mofidioitu versio Faman ja McBethin (1973) kolmiportaisesta Capital Asset Pricing-mallin testistä, jossa on lisänä huomioitu markkinoiden nousu ja laskusuhdanteet.

Tutkimustulokset osoittivat, että beeta-lukua voidaan edelleen käyttää kuvaa-massa osakkeen riskisyyttä. Tulokset riski-tuottosuhteen olemassa olosta Suomen osakemarkkinoilla eivät kuitenkaan saaneet taustalleen tilastollista merkittävyyttä ja tämän vuoksi beetan kykyä mitata osakemarkkinoiden riskiä tulee pitää edelleen vain suuntaa antavana.