The Self as a Product of the Past: An Attachment Theoretical Approach to Trauma in The God of Small Things

Abstract

Esikoisteoksessaan The God of Small Things, Arundhati Roy käsittelee Intialaisen kulttuurin värittämänä yleismaailmallisia kysymyksiä kuten ihmisten välisiä suhteita sekä menneisyyden vaikutusta elämässämme. Tämän tutkielman kannalta keskeisimmäksi teemaksi nousee lapsuuden traumatisoitumisen lamaannuttava voima ja muistojen vaikutus päähenkilöiden elämään. Traumatisoitumisen rinnalla kulkee toinen tälle tutkielmalle relevantti aihe; ero pienten ja isojen kysymysten suhteesta Intian kollektivistisessa kulttuurissa. Poliittiset rajoitukset sekä sosiaaliset paineet peittävät alleen henkilön tunteet, toiveet sekä kärsimyksen. Yksilön henkilökohtaista kärsimystä ei pidetä merkittävänä. Lasten traumatisoituminen tapahtuu kontekstissa, jossa heidän tuskanhuutonsa tukahtuvat aikuisten omien ongelmien ja päämäärien tiellä. Päähenkilöiden lapsuutta varjostaa turvattomuuden sekä alemmuuden tunne, pelko hylkäämisestä, väkivalta sekä seksuaalinen hyväksikäyttö.

Tässä tutkielmassa traumatisoitumisen kuvausta tarkastellaan John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoreettista (attachment theory) viitekehystä apuna käyttäen. Teoria pohjautuu ajatuksiin, joiden mukaan lapsen varhaiskehitystä säätelee vahvasti turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä mahdollisimman lähellä hoivaavaa aikuista (attachment figure) erityisesti vaarallisissa tilanteissa. Kiintymyssuhteen vaarantuminen lapsuudessa johtaa ongelmiin myöhemmissä ihmissuhteissa, lisää riskiä mielenterveysongelmiin sekä vaikuttaa yksiön kykyyn selvitä traumatisoitumisesta.

Tässä psykoanalyyttisessä kirjallisuusanalyysissä todetaan, että päähenkilöiden henkinen pahoinvointi juontuu kompleksisesta kokonaisuudesta joka ulottuu trauman kokemisen ulkopuolelle. Heidän traumatisoitumisensa ei ainoastaan synny traumaattisen kokemuksen kautta, vaan siihen vaikuttavat suurelta osin myös kiintymyssuhteen laatu, turvattomuuden tunne sekä hoivan ja huolenpidon puute.