Työperäinen maahanmuutto - Vertailussa Suomi ja Itävalta

Abstract

Tutkielman päämääränä on selvittää Suomen ja Itävallan työperäisen maahanmuuton lähtökohdat aikaisempien tutkimusten ja selvitysten pohjalta. Tutkielmassa lähdetään liikkeelle maahanmuuttohistoriasta, joka antaa viitettä siitä, miten kummankin maan maahanmuuttoliikkeet ovat vuosien saatossa kehittyneet. Seuraavaksi siirrytään tarkastelemaan maiden kansallisia työmarkkinoita, ja siten myös työperäisen maahanmuuton vaikutuksia yhteiskuntiin. Sitten käydään läpi maiden maahanmuuttopolitiikkaa, jossa huomio kiinnittyy erityisesti maahanmuuttajien integroitumiseen uuteen kotimaahansa sekä työlupakäytänteisiin.

Tutkimus toteutettiin vertailumenetelmää hyväksi käyttäen. Tavoitteena oli vertailla niin Suomen kuin Itävallan maahanmuuttohistoriaa, työmarkkinatilannetta ja politiikkaa keskenään. Pyrkimyksenä oli myös samojen piirteiden löytäminen edellä mainituilla osa-alueilla. Tutkielmassa päähuomio kiinnittyi työperäisten maahanmuuttajien todelliseen tarpeeseen kansallisilla työmarkkinoilla sekä kansallisen maahanmuuttopolitiikan vaikutukseen työperäiseen maahaanmuuttoon. Oleellista oli myös tutkia, voivatko Suomi ja Itävalta oppia toisiltaan jotain työperäiseen maahanmuuttoon liittyen.

Työperäistä maahanmuuttoa tarkastellessa päädyttiin siihen tulokseen, että Suomi ja Itävalta ovat monessa suhteessa hyvin samankaltaisia maita, mutta myös muutamia selkeitä eroja löytyy. Molemmat maat ovat liittyneet samoihin aikoihin Euroopan unioniin, minkä vuoksi esimerkiksi maiden maahanmuuttopolitiikka on jokseenkin yhtenäinen. Vaikka Itävallassa maahanmuuttopolitiikka on ollut verrattain jähmeää, työperäistä maahanmuuttoa on pyritty helpottamaan, eritoten korkeasti koulutettujen henkilöiden kannalta esimerkiksi työlupakäytäntein ja kotouttamispolitiikkaa kehittämällä. Itävalta on katsonut työperäisen maahanmuuton olevan mahdollisuus maan taloudellisen tilanteen korjaamiseen vanhenevan ja vähenevän kantaväestön vuoksi. Maa on Suomeen nähden vastaanottanut enemmän maahanmuuttajia ja pakolaisia aina 1900-luvun alkupuoliskolta lähtien, kun taas Suomessa se on kiihtynyt vasta vuosisadan lopulla.

Suomeen on saapunut Itävaltaa vähemmän työperäisiä maahanmuuttajia, ja suhtautuminen maahanmuuttoon on ollut huomattavasti Itävaltaa kielteisempi. Tähän on vaikuttanut osaltaan maan taloudellinen tilanne ja edelleen voimissaan oleva pakolaiskriisi, joiden vaikutuksesta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettu. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työllistyminen on Suomessa osoittautunut kuitenkin Itävaltaa paremmaksi, sillä muuttajat saavat helpommin koulutustaan vastaavaa työtä. Muuttomotiiveina kummassakin maassa on ollut pitkälti perhe ja työ. Sekä Suomessa että Itävallassa maahanmuuttajat työllistyvät helpoiten sisääntuloammatteihin, sillä niiden luonteen vuoksi maahanmuuttajien on vaivatonta työllistyä. Muutto on yleensä väliaikaista.

Tutkielman johtopäätöksissä päädyttiin siihen, että Itävalta voisi oppia Suomelta innovaatiolähtöistä yrittäjyystoimintaa, kun taas Suomi voisi vaikuttaa maahanmuuttajien kotouttamiseen ja kielen oppimiseen jo lähtömaasta käsin. Lisäksi kummankin maan olisi syytä oppia hyödyntämään työperäisten maahanmuuttajien tietotaitoja, millä olisi huomattavia vaikutuksia maiden työmarkkinoihin.