Pääomasijoitustoiminnan käsite käyttöomaisuusosakkeiden luovutustilanteissa : Pääomasijoitustoiminta käsitteen tarkastelu verolainsäädännön pohjalta

Abstract

Tutkielmassa systematisoidaan pääomasijoitustoiminnan käsitettä ja sen tarkempaa tulkintaa nykytilassa. EVL 6 b §:n verovapaiden käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten ulkopuolelle on rajattu pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt. Pääomasijoitustoiminnan käsitteestä ei ole nimenomaista määrittelyä lainsäädännössä, vaan käsite muodostuu suurimmalta osin esitöiden ja oikeuskäytännön kautta. Tutkimuskysymyksillä pyritään hahmottamaan, millä tavoin pääomasijoitustoiminta huomioidaan vero-oikeudellisessa oikeuskäytännössä ja mitkä määritelmää kuvaavat tulkinnat luovat epäkohtia sekä ongelmia verotukseen. Pääomasijoitustoiminta mainittiin ensimmäistä kertaa elinkeinoverolaissa, kun käyttöomaisuusosakkeen verovapaus luotiin elinkeinotulon verotukseen vuonna 2004. Samassa laissa haluttiin kuitenkin eritellä pääomasijoitustoiminta verovapaudesta pois/ulkopuolelle, jotta kyseinen toimiala ei vapautuisi verosta kokonaisuudessaan. Itse pääomasijoitustoiminnan käsitteen määrittely jäi hallituksen esityksessä kapeaksi, mikä on luonut vuosien varrella tulkinnanvaraisuuksia käsitteeseen liittyen. Tutkielman tarkastelupohjana on käytetty pääomasijoitustoiminnan määrittelyyn kohdistuvia edellytyksiä lain, lain esitöiden, oikeuskäytännön, oikeuskirjallisuuden ja verohallinnon ohjeiden pohjalta. Tutkielman osalta merkittävimpinä lähteinä voidaan mainita laki elinkeinotulon verotuksesta (24.6.1968/360), korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut, hallituksen esitys 92/2004 vp, jolloin EVL 6 b § luotiin, ja verohallinnon ohjeistukset sekä oikeuskirjallisuus. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: ”Miten pääomasijoitustoiminta eroaa muista sijoitusmuodoista käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksessa?”, ”Mitkä ovat pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön tunnusmerkit ja luonteen piirteet?” ja ”Vaikuttaako yhtiön harjoittama muu toiminta pääomasijoitustoiminnan statukseen?”. Tutkielman tutkimusmenetelmänä käytetään oikeusdogmaattista tutkimusta. Tutkielmassa tarkastellaan hallituksen esityksestä 92/2004 vp alkaen vaikuttaneita oikeuskäytäntöjä ja -toimia, joiden avulla pääomasijoitustoiminnan käsite on saanut laajempaa selvennystä. Näiden avulla voidaan erotella pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö muista yhtiöistä, jotka luovuttavat käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ovat tuoneet etenkin haastavissa ja soveltavissa tapauksissa selkeyttä pääomasijoitustoiminnan käsitteen tulkintaan, jolloin päätöksissä on painotettu yritysten välistä toiminnallista yhteyttä. Etenkin KHO: 2021:135 pidetään merkittävänä ratkaisuna pääomasijoitustoiminnan käsitteen tulkinnassa. Myös vuoden 2021 jälkeiset ratkaisut ovat kaikista merkityksellisimpiä, sillä verotuksellinen oikeuskäytäntö muuttuu koko ajan.