Lastensuojelun sosiaalityöntekijäpulan pirullisuus : Helsingin sanomien uutisten kautta tarkasteltuna

Abstract

Lastensuojelun haasteet ovat olleet pinnalla jo pitkään niin mediassa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa ja erityisesti viime vuosien aikana näissä on korostunut krooninen pula lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä. Tässä tutkielmassa pulalla tarkoitetaan työvoimatilannetta ja sen saatavuuteen liittyviä tekijöitä. Kotimaisten tutkimusten mukaan etenkin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskuudessa koetaan keskimääräistä enemmän työhön liittyviä resurssihaasteita, jotka liittyvät työntekijöiden rekrytointiin ja sijaisten saamisen haasteisiin sekä työntekijöiden jatkuvaan vaihtuvuuteen.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tuoda uudenlaista näkökulmaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työvoimapulaan tarkastelemalla sitä kompleksisuuden ja pirullisen ongelman piirteiden osalta. Tavoitteena on tunnistaa työvoiman saatavuuteen liittyviä pirullisia piirteitä median narratiivissa sekä lisäksi tämän myötä pohtia onko työvoimakysymyksiä pyritty kohtaamaan kuin pirullista ongelmaa.

Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka aineistona on käytetty media-aineistoja – Helsingin Sanomien uutisartikkeleita. Laadullisella tutkimuksella pyritään ymmärtämään ilmiötä sekä sen myötä rakentamaan teoreettinen tulkinta tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Alfordin ja Headin (2017) pirullisen ongelman jaottelu, joka tarjoaa käytännönläheisemmän lähestymisen pirullisen ongelman ominaisuuksiin. Tutkielman aineistoiksi valikoitui yhteensä 33 uutisartikkelia, jotka analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen.

Tutkimuksen tulosten perusteella lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työvoimapula täyttää useita pirullisen ongelman tunnuspiirteitä. Työvoiman saatavuuteen liittyvät tekijät näyttäytyvät rakenteellisesti monimutkaisina ja keskinäisriippuvaisina, heijastuen muun muassa lainsäädännön ja ohjauksen epäselvyyksiin, palvelujärjestelmän toimimattomuuteen sekä työn vaativuuteen. Tietopohjan hajanaisuus, erilaiset tiedon kehystämisen tavat mediassa, eri sidosryhmien ristiriitaiset arvot, intressit ja tavoitteet sekä vallan jakautuminen vaikeuttavat niin ongelman ymmärtämistä kuin ratkaisujen löytämistä. Tulosten perusteella ongelmaa ei ole kohdattu sen pirullinen luonne huomioiden, vaan ratkaisut ovat olleet usein yksipuolisia ja siten jopa pahentaneet tilannetta, esimerkiksi pätevyysvaatimusten osalta. Media myös näyttäytyy tutkimuksessa tekijänä, joka voi vahvistaa ongelman pirullisuutta kehystäessään lastensuojelun sosiaalityötä negatiivisesti, mikä voi heikentää alan vetovoimaa entisestään.