Visuaaliset järjestykset Elina Brotheruksen taidevalokuvissa

Abstract

Tutkielman aiheena ovat visuaaliset järjestykset taidevalokuvassa. Tutkielman tavoitteena on kehittää menetelmä, jonka avulla voi päästä käsiksi visuaalisiin järjestyksiin taidevalokuvassa. Tutkimuksessa pyritään etsimään apuvälineitä taidekuvan lukemisen tueksi semioottisen kuva-analyysin, sisällönanalyysin ja sitä kautta visuaalisten järjestysten tunnistamisen kautta.

Tutkielman kohteena on neljä suomalaisen valokuvataiteilijan, Elina Brotheruksen taidevalokuvaa. Kaikki kuvat ovat omakuvia ja ne otettu vuosina 1997–2000. Valituista neljästä esimerkkikuvasta etsitään merkitystä tuottavia somitellullisia elementtejä semioottisen kuva-analyysin avulla. Lisäksi esimerkkikuvat analysoidaan sisällönanalyysin avulla, ja näista kahdesta analyysista tehdään yhteenveto. Saatujen tulosten perusteella pyritään löytämään esimerkkikuvista niiden edustamia visuaalisia järjestyksiä.

Visuaalisilla järjestyksillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa merkitystä tuottavien elementtien yhdessä muodostamia kokonaisuuksia. Menetelmässä tärkeimpänä lähteenä toimii Janne Seppäsen (2000, 2001, 2005) kirjallinen kuvantutkimusta koskeva tuotanto. Seppäsen mukaan semiotiikka auttaa ymmärtämään tietyn kuvallisen esityksen toimintaa osana visuaalisia järjestyksiä. Niiden löytäminen on kuitenkin jossain määrin subjektiivista ja hyvin paljon kulttuurista riippuvaa.

Esimerkkikuvista paljastui sommitellullisen erittelyn ja sisällönanalyysin avulla visuaalisia järjestyksiä, jotka viittasivat muun muassa elokuviin, maalaustaiteeseen, hääkuviin, toisiin kuviin ja vallitsevaan käsitykseen parisuhteesta. Analyysin perusteella voidaan siis todeta, että taidekuvista voidaan tulkita visuaalisia järjestyksiä edellämainitun menetelmän avulla.