Sähköiset vakuutuspalvelut ja muuttuva sääntely

Abstract

Digitalisaatio ja asiakkaiden siirtyminen sähköisiin palveluihin tuovat uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia sääntelyllisiä vaatimuksia vakuutusalalle. Muutosvauhti on nopeutunut ja kilpailu sähköisissä kanavissa vakuutusalalla on kiristynyt. EU:n sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantamistavoitteet ovat kiihdyttäneet sääntelyn uudistamissykliä. Kun sääntely uudistuu yhä nopeammin, on vakuutusalankin haasteena ennakoida ja huomioida ne muutokset, joilla on aidosti merkitystä sähköisiin vakuutuspalveluihin.

Tässä tutkielmassa on pyritty löytämään niitä sääntelyllisiä aihealueita, joilla on erityistä merkitystä sähköisiä vakuutuspalveluita tuotettaessa. Näiden aiheiden sääntely ja siinä tapahtuneet muutokset, kuten myös tulossa olevat muutokset ovat tutkielman aiheena. Aihepiiri on laaja ja tutkielmassa onkin jouduttu tekemään rajauksia käsiteltäviin aiheisiin.

Tutkielmassa käsitellään sähköistä kaupankäyntiä ja markkinointia, sähköisiä sopimuksia, sähköistä tunnistamista ja sähköistä allekirjoitusta. Henkilötiedot ja niiden käsittely, sekä tietosuojalainsäädännön uudistus ovat tutkielmassa mukana. Vakuutusalalla tiedonantovelvollisuus on yksi merkittävä sääntelyn kohde ja sillä on vaikutusta luonnollisesti myös sähköisiin vakuutuspalveluihin. Direktiivi vakuutusten tarjoamisesta tulee vaikuttamaan jatkossa vakuutusalan sääntelyyn ja tälle aiheelle on oma lukunsa tutkielmassa.

Sääntelyn nopeutunut muutos ja erityisesti siinä tapahtuva pirstaloituminen on todettu tässäkin tutkielmassa. EU:n sääntely haastaa kansallisen sääntelyn systematiikkaa. Saarenpää (2016:75,78) toteaakin, että digitaalisessa ympäristössä asioita on tarpeen arvioida entistä monipuolisemmin. Vakuutuslainsäädäntö koskee niin henkilökohtaista kuin sähköistäkin palvelua, mutta sähköinen toimintaympäristö tuo mukanaan lisäksi omat sääntelylliset erityispiirteensä.