Julkisten hankintojen korruptioriskit : Näkökulmana julkisuus ja avoimuus

Abstract

Julkiset hankinnat ovat nousseet mediassa uutisoinnin kohteeksi enemmissä määrin viimeisten vuosien aikana. Kansalaiset ja media ovat yhä kiinnostuneempia siitä, miten julkisia varoja käytetään. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti varojen oikeanlainen ja tehokas käyttö. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu julkisten hankintojen korruptioriskiä. Tutkimuskysymyksenä on selvitetty, miten korruptio voi ilmetä julkisissa hankinnoissa. Yhtenä näkökulmana tutkimuksessa on tarkasteltu hankinta-asiakirjojen julkisuutta. Toisena tutkimuskysymyksenä on tarkasteltu sitä, miten julkisuuslainsäädäntö ja julkisuusperiaate sekä avoimuus vaikuttaa hankinta-asiakirjojen julkisuuteen ja miten se toteutuu tämänhetkisen lainsäädännön myötä.

Tutkimus on oikeuspoliittinen ja lainopillinen. Oikeuspoliittisen tutkimuksen tavoitteena on löytää sellaisia lainsäädännöllisiä keinoja, joilla voidaan vaikuttaa sosiaaliseen kontrolliin osana yhteiskunnan kehittämisen välineistöä. Lainopillisen tutkimuksen tavoitteena on tarkastella olemassa olevia normeja selvittäen normi- ja tulkintakannanottoja. Tutkimuksessa on ensin määritelty korruption käsitettä, jossa tärkeinä lähteinä on käytetty Ari Salmisen tutkimuksia korruptiosta ja piilokorruptiosta. Korruption riskialueiden tunnistuksessa on tarkasteltu eri tutkimuksia ja selvityksiä korruption ilmenemisestä ja julkisista hankinnoista. Pääasiallisina lähteinä on käytetty ministeriöiden selvityksiä sekä aikaisempia tutkimuksia. Hankinta-asiakirjojen julkisuutta tarkastellessa pääasiallisena lähteenä on käytetty lainsäädäntöä, hallituksen esityksiä, ennakkoratkaisuja sekä alan asiantuntijoiden artikkeleita.

Korruptio on vaikutusvallan väärinkäyttöä jonkun edun tavoittelemiseksi. Piilokorruptio on yksi korruption muoto, jota esiintyy myös Suomessa. Piilokorruptio on vaikeammin määriteltävissä ja sille tyypillistä on esiintyä instituutioiden rakenteissa ja laillisen toiminnan puitteissa. Julkisissa hankinnoissa esiintyy tyypillisesti piilokorruptiota sen eri prosessin vaiheissa. Tässä tutkimuksessa yleisimmiksi julkisten hankintojen korruption riskialueiksi on tunnistettu kaksoisroolit ja esteellisyys, markkinakartoitus, tarjouspyynnön räätälöinti ja arviointikriteerit, hankintojen pilkkominen sekä sopimuksen muuttaminen sopimuskauden aikana.

Hankinta-asiakirjojen avoimuus ja julkisuus ei toteudu tällä hetkellä perustuslain 12 §:n edellyttämällä tavalla. Ongelmaksi on muodostunut julkisomisteiset yksityisoikeudelliset organisaatiot, jotka eivät sovella toiminnassaan julkisuuslakia, vaikka ne tekisivät hankintoja hankintayksikön eli viranomaisen toimeksiannosta. Avoimuus ja julkisuus on kaventunut julkisissa hankinnoissa. Näin ollen esimerkiksi korruption valvominen kansalaisten ja median toimesta on vaikeutunut.