Toimintakertomuksen sisältövaatimukset suomalaisissa pörssiyhtiöissä

Abstract

Toimintakertomus on keskeinen osa suomalaisten pörssiyhtiöiden taloudellista raportointia, sillä sen tarkoituksena on täydentää tilinpäätöstä ja varmistaa yhdessä sen kanssa oikean ja riittävän kuvan muodostuminen yhtiön toiminnan tuloksesta sekä taloudellisesta asemasta. Toimintakertomuksen merkitys on korostunut erityisesti pörssiyhtiöissä, joissa sijoittajien ja muiden sidosryhmien tiedontarve on laaja ja raportoinnilta edellytetään läpinäkyvyyttä sekä vertailukelpoisuutta. Viime vuosien muutokset kansallisessa ja Euroopan unionin sääntelyssä ovat lisänneet toimintakertomusta koskevia vaatimuksia ja samalla nostaneet esiin kysymyksiä sääntelyn tulkinnanvaraisuudesta. Tutkielman tavoitteena on tarkastella toimintakertomuksen sisältövaatimuksia suomalaisissa pörssiyhtiöissä sekä analysoida toimintakertomusta koskevaa oikeudellista sääntelyä. Tutkimuksessa selvitetään, mikä on toimintakertomuksen oikeudellinen asema osana yhtiön raportointia, mitä tietoja toimintakertomuksessa tulee esittää sekä missä määrin sääntely jättää tilaa tulkinnalle. Tutkielma on toteutettu lainopillisena tutkimuksena, jossa keskeisinä oikeuslähteinä hyödynnetään kirjanpitolakia, osakeyhtiölakia, Euroopan unionin sääntelyä sekä kirjanpitolautakunnan ohjeita ja oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksessa havaitaan, että toimintakertomuksen keskeiset sisältövaatimukset perustuvat erityisesti kirjanpitolain oikean ja riittävän kuvan vaatimukseen. Toimintakertomuksessa tulee esittää yhtiön taloudellista asemaa, toiminnan kehittymistä, riskejä ja epävarmuustekijöitä koskevia tietoja siinä laajuudessa kuin ne ovat olennaisia yhtiön tilanteen arvioimiseksi. Sääntely on kuitenkin osittain yleispiirteistä, minkä vuoksi toimintakertomuksen sisältöön liittyy harkinnanvaraisuutta. Mikä korostaa johdon vastuuta arvioida, mitkä tiedot ovat olennaisia sidosryhmien tiedonsaannin ja oikean ja riittävän kuvan muodostumisen kannalta. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että toimintakertomuksella on merkittävä asema pörssiyhtiöiden raportointikokonaisuudessa. Vaikka sääntely pyrkii yhdenmukaistamaan raportointia ja lisäämään tiedon vertailukelpoisuutta, sääntelyn yleisluonteisuus jättää edelleen tilaa tulkinnalle erityisesti olennaisuuden arvioinnissa sekä riskien ja tulevaisuutta koskevien tietojen esittämisessä.