Structuring Collaboration: Governance in Maritime Training Networks : A Theoretical Framework for Cross-Border Stakeholder Alignment

Abstract

Rajojen yli järjestettävä merenkulun koulutus perustuu yhteisiin kansainvälisiin vaatimuksiin, mutta koulutuksen hyväksyntä, tunnustaminen ja valvonta toteutuvat eri tavoin eri kansallisissa järjestelmissä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten vastuu, koordinointi ja vaatimustenmukaisuuden osoittaminen voidaan järjestää tällaisessa ympäristössä. Tutkimuskohteena on GigaMare Europe Oy:n rajat ylittävä koulutusyhteistyö. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää verkostohallinnan teorian ja institutionaalisen teorian. Verkostohallinnan avulla tarkastellaan vastuun, päätöksenteon ja koordinoinnin jakautumista eri organisaatioiden välillä, kun taas institutionaalisen teorian avulla tarkastellaan kansallisten hyväksyntä-, tunnustamis- ja valvontakäytäntöjen eroja. Keskeisiä käsitteitä ovat verkostohallinta, institutionaalinen etäisyys, vastuu, koordinointi, auditointikelpoisuus ja vaatimustenmukaisuuden osoittaminen. Tutkimus toteutettiin laadullisena yhden tapauksen tutkimuksena, jonka ensisijainen aineisto koostui kuudesta puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastateltavina oli kaksi sisäistä toimijaa, yksi merenkulun koulutusorganisaation edustaja, yksi asiakaspuolen edustaja sekä kaksi sääntelyyn liittyvää toimijaa. Haastatteluja täydennettiin sääntelyyn ja organisaatioihin liittyvillä asiakirjoilla, ja aineisto analysoitiin temaattisesti abduktiivista tutkimuslogiikkaa hyödyntäen. Tulosten perusteella tarkasteltu järjestely ei vastannut puhtaasti jaettua hallintaa eikä erillisen verkoston hallinto-organisaation mallia, vaan siinä yhdistyivät tunnistettava vastuu ja hajautettu toteutus. Aineistossa korostuivat viisi toisiinsa liittyvää tekijää: selkeästi tunnistettava vastuu, kurssikohtainen dokumentointi, auditointikelpoinen näyttö, säännölliset koordinointikäytännöt sekä kyky toimia paikallisissa institutionaalisissa rajapinnoissa. STCW muodosti yhteisen kansainvälisen lähtökohdan, mutta koulutuksen hyväksyntä ja tunnustaminen riippuivat edelleen kansallisista järjestelmistä, lippuvaltioista ja asiakkaiden vaatimuksista. Luottamus tuki yhteistyötä, mutta ei korvannut muodollisia sopimuksia, dokumentaatiota ja muuta tarkistettavissa olevaa näyttöä. Johtopäätöksenä todettiin, että institutionaalisten erojen käytännön vaikutuksia voidaan hallita pitämällä vastuut selkeinä, dokumentoimalla kurssikohtaiset vaatimukset, säilyttämällä tarvittava näyttö ja ylläpitämällä säännöllisiä koordinointikanavia. GigaMare Europe Oy:n tapauksessa erillisen hallinto-organisaation perustamiselle ei havaittu tässä vaiheessa aineistoon perustuvaa tarvetta, vaan nykyisten vastuiden, asiakirjojen ja koordinointikäytäntöjen selkeyttäminen on perustellumpi lähtökohta.