Psykologinen sopimus - muotoutuminen ja sisältö epätyypillisessä työsuhteessa

Abstract

Erilaisten epätyypillisten työsuhteiden käyttö on tämän päivän työelämässä hyvin yleistä. Organisaatiot toimivat ympäristössä, jossa menestyminen edellyttää kykyä vastata reaaliajassa markkinoiden alati muuttuviin tarpeisiin. Joustavuuden ja tehokkuuden nimissä joudutaan tehostamaan toimintoja ja optimoimaan kustannuksia. Tällaisessa tilanteessa solmitaan usein normaalin, vakituisen työsuhteen sijasta joustavampi epätyypillinen työsuhde.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten psykologinen sopimus eli työsuhteen osapuolten keskinäiset odotukset, lupaukset ja velvoitteet muotoutuvat epätyypillisessä työsuhteessa. Mitä psykologinen sopimus pitää sisällään? Tutkimuksen kohderyhmänä olivat julkisen sektorin kasvatus- ja hoitopuolen työyhteisöt. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna. Haastateltaviksi valittiin päiväkodista, ala-asteen yhdysluokasta, aikuiskoulutuksesta ja vanhusten pienkodista esimies sekä epätyypillisessä työsuhteessa oleva alainen. Haastattelussa pyrittiin selvittämään työsuhteen osapuolilta heidän käsityksiään, kokemuksiaan ja tulkintojaan psykologiseen sopimukseen liittyen. Kysyttiin esimerkiksi työsuhteen osapuolten käsityksiä siitä, mitä he odottivat toiselta osapuolelta ja mitä he uskoivat toisen osapuolen odottavan heiltä.

Huonoina puolina epätyypilliseen työsuhteeseen liittyen aineistosta nousivat esiin työntekijän, muun työyhteisön ja/tai asiakkaan pahoinvointi. Myönteisenä asiana nähtiin sopivuus elämäntilanteeseen ja uudet ideat. Esimieheen kohdistuvissa odotuksissa osapuolten vastauksista ilmeni eri sanamuodoissa työntekijän kokeman epävarmuuden tunteen vähentäminen ja/tai poistaminen. Alaiseen kohdistuvissa odotuksissa yhteisenä nimittäjänä oli sopivuus työyhteisöön, mikä ilmaistiin esim. sanoilla aktiivisuus ja oma-aloitteisuus. Kahdella caseparilla todettiin olevan tasapainosopimus. Yhden parin sopimus sijoittui tasapaino- ja liikesopimuksen välimaastoon ja yhdellä parilla sopimus täytti selkeästi liikesopimuksen kriteerit. Näin ollen voitiin todeta, että normaalin ja epätyypillisen työsuhteen psykologiset sopimukset eivät merkittävästi poikkea toisistaan.