Tilintarkastajan going concern -raportointi – vuoden mittainen ongelma

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan tilintarkastajien arviointia, päätöksentekoa ja raportointia yrityksen toiminnan jatkuvuudesta. Tarkastelussa keskitytään tilintarkastajan going concern -raportointiin vaikuttaviin tekijöihin, painopisteenä erityisesti konkurssiviiveen ja tilintarkastajan raportointiviiveen vaikutus. Aiheen valintaan vaikutti erityisesti Euroopassa yleisesti vallitseva taloudellisen epävarmuuden aika ja tilintarkastajan roolin korostuminen läpinäkyvyyden turvaajana.

Tutkielman teoriaosa toteutettiin kirjallisuuskatsauksena aiheesta aiemmin tehtyihin tutkimuksiin, raportointia ohjaaviin standardeihin ja alan kirjallisuuteen. Teoriaosassa käsiteltiin muun muassa asiakkaan taloudellisen tilanteen, koon, konkurssiviiveen ja tilintarkastajan raportointiviiveen vaikutusta tilintarkastajan tekemään arvioon yrityksen kyvystä jatkaa toimintaansa. Aikaisempien tutkimustulosten pohjalta luotiin hypoteesit tutkielman empiiriselle osiolle ja selvitettiin vaikuttaako yrityksen konkurssiviive ja tilintarkastajan raportointiviive going concern -mukautuksen todennäköisyyteen.

Konkurssiviivettä ei aikaisemmissa tutkimuksissa ole pidetty varsinaisena tutkimuskohteena, vaan sitä on yleisesti käytetty kontrollimuuttujana muiden vaikuttavien tekijöiden painoarvoa tutkittaessa. Tässä tutkielmassa konkurssiviive asetettiin varsinaiseksi riskimuuttujaksi ja aikajänteeksi valittiin tilintarkastajankin käyttämä 12 kuukautta. Konkurssiviiveen havaittiin vaikuttavan negatiivisesti mukautuksen todennäköisyyteen, mutta tilastollista merkitsevyyttä ja varmuutta ei kuitenkaan saatu.

Tilintarkastajan raportointiviive sisällytettiin tutkielmaan mukaan, sillä se on tiiviisti yhteydessä konkurssiviiveeseen ollessaan osa aikajännettä tilinpäätöksestä konkurssiin. Tutkielmassa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tilintarkastajan going concern -raportointiin.