Kotimaisuusasteen vaatimuksen vaikutus uusiutuvan energian toimialan kehitykseen Venäjällä

Vuonna 2009 Venäjällä astui voimaan kauan odotettu energiatehokkuuslaki, jonka tarkoitus on parantaa energiatehokkuutta ja vähentää fossiilisten energiavarantojen tuhlaamista Venäjällä. Samalla otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön uusiutuvan energian tukijärjestelmä, jonka on tarkoitus edistää uusiutuvan energian tuotantoa. Tavoitteeksi asetettiin, että vuoteen 2020 mennessä 4,5 % kaikesta maassa tuotetusta sähköstä olisi peräisin uusiutuvista lähteistä. Tukijärjestelmässä ilmeni kuitenkin nopeasti käyttöönoton jälkeen ongelmia, jotka johtivat siihen, ettei vuoden 2020 tavoitetta todennäköisimmin tulla saavuttamaan. Yhdeksi merkittäväksi epäonnistumisen syyksi on epäilty tukijärjestelmään kuuluvaa kotimaisuusasteen vaatimusta, joka näyttäytyy kirjallisuudessa vaihtelevana: tietynlaisissa markkinaolosuhteissa se voi toimia, kun taas toisenlaisissa olosuhteissa se voi olla jopa haitallinen toimialan kehitykselle. Tämän pro-gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, onko päätös kotimaisuusasteen vaatimuksen implementoinnista juuri Venäjän uusiutuvan energian komponenttimarkkinoilla linjassa taloustieteellisen teorian kanssa, sekä millaisia vaikutuksia kotimaisuusasteen vaatimuksella on ollut uusiutuvan energian toimialan kehitykseen Venäjällä. Tämän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat Grossmanin (1981), Lahirin & Onon (1998) sekä Qiun & Taon (2001) teoriat kotimaisuusasteen vaatimuksesta. Analyysiosan ensimmäinen osio on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan Venäjän uusiutuvan energian komponenttimarkkinoiden ominaisuuksia ja verrataan, ovatko markkinat olleet sellaiset, joihin kotimaisuusasteen vaatimus teorian mukaan sopii. Toinen osio on kuvaileva tilastoanalyysi, jossa venäläisen NP Market Councilin (2020) aineiston avulla havainnollistetaan muun muassa Venäjän uusiutuvan energian projektien kapasiteetin ja saavutetun kotimaisuusasteen kehitystä vuosina 2015–2019 Tutkielman tuloksena havaittiin, että päätöstä kotimaisuusasteen vaatimuksen implementoinnista ei ole tehty toimialaa parhaiten edistävästä näkökulmasta. Kotimaisuusasteen vaatimusta ei olisi teorian perusteella kannattanut asettaa, sillä komponenttimarkkinoilla on ollut vain vähän tai ei ollenkaan kilpailua, ja lisäksi kotimaiset komponentit ovat olleet huomattavasti kalliimpia ja vähemmän tehokkaita kuin ulkomaiset. Kuvailevan tilastoanalyysin ja kirjallisuuskatsauksen perusteella komponenttituottajien määrä Venäjällä on kasvanut viime vuosina ja yhä useampi uusiutuvan energian tuottaja on onnistunut saavuttamaan vaaditun kotimaisuusasteen, mutta samalla lukuisat projektit ovat jääneet toteuttamatta tiukkojen vaatimusten takia. Tulkinta on, että kotimaisuusasteen vaatimuksen implementointipäätöksen taustalla on jokin muu kuin uusiutuvan energian tuotantoa parhaiten edistävä motiivi.