Suomen osakemarkkinoiden korkoherkkyys eri toimialojen välillä

Tutkimukseni mittaa Suomen osakemarkkinoiden korkoherkkyyttä toimialojen välillä kahtena eri ajanjaksona, lama-aikana 3.9.1990-30.12.1992 ja nousukautena 2.1.1997-30.11.2000. Mittaan viiden eri toimialan korkoherkkyyksiä käyttäen apuna toimialaindeksejä. Yleismarkkinoita kuvaavina indekseinä on tutkimuksessani sekä HEX-yleisindeksi että HEX-portfolioindeksi. Korkotekijänä käytän kolmen kuukauden Helibor/Euribor -korkoa. Inflaation olen laskenut käyttäen apuna kuluttajahintaindeksin muutoksia. Tutkimukseni teoria perustuu duraatioanalyysiin ja tarkemmin määriteltynä reaalikorko-inflaatio-korkoherkkyys DDM-malliin, jonka ovat kehittäneet Leibowitz, Sorensen, Arnott ja Hanson (1989). Mittaan korkoherkkyyttä regressioanalyysin avulla käyttäen muuttujina toimialaindeksiä, markkinaindeksiä, korkotekijää sekä inflaatiota. Tulokseni ovat seuraavanlaiset. Pankkisektorin osakkeet ovat nousukaudella korkoherkempiä kuin lama-aikana. Metsä - ja metallisektorin osakkeiden arvoihin koron muutokset vaikuttavat erittäin merkittävästi niin lama-aikana kuin nousukaudellakin. Monialateollisuuden osalta tulokset osoittavat koron muutoksella olevan vaikutusta osakkeiden hintoihin lama-aikana, mutta nousukaudella koroilla ei ole minkäänlaista vaikutusta osakkeiden tuottoihin. Tietoliikennetoimialaan koron muutoksilla näyttää olevan vaikutusta.