SOTE-UUDISTUSTEN TAVOITTEET HALLITUSOHJELMIEN NÄKÖKULMASTA TARKASTELTUNA – Hallinnon päätöksenteko sote-uudistuksen kontekstissa

Väestörakenteen muutos on tuottanut lisääntyviä paineita julkisen talouden kestävyydelle 2000-luvun aikana ja suunta näyttää menevän samaan suuntaan myös tulevaisuudessa. Terveysmenojen kasvu yhdistettynä samanaikaiseen rahoituspohjan heikkenemiseen tuottaa haasteita laadukkaan ja riittävän sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiselle tulevaisuudessa. Eri hallitukset ovat pyrkineet uudistamaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmäämme aina 2000-luvun alun pääministeri Paavo Lipposen II hallituksesta – pääministeri Juha Sipilän hallitukseen. Sote-uudistuksen valmistelussa on tapahtunut paljon erilaisia käänteitä, eikä uudistusta ole politiikan termein vieläkään saatu vietyä maaliin. Poliittisella kentällä yhteiseksi agendaksi on kyllä ymmärretty uudistuksen tarpeellisuus, mutta keinoista joilla sote-uudistus tulisi toteuttaa ei poliittisella kentällä vallitse yhteisymmärrystä. Sote-uudistuksen yhteydessä on lisäksi valmisteltu joko kunta- tai maakuntauudistusta. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu kolmelle päätösteorialle, rajoitetusti rationaaliselle, inkrementaa-liselle ja mixed-scanningille. Tutkimuskysymysten avulla pyrittiin selvittämään minkälaista päätöksenteko on ollut sote-uudistamisen kontekstissa ja minkälaisia tavoitteita sote-uudistamiselle on asetettu 2000-luvun hallitusohjelmissa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka empiria koostuu erilaisista sote-uudistuksen valmisteludokumenteista ja kirjoituksista, sekä 2000-luvun aikana hallinneiden pääministereiden hallitusohjelmista. Metodina tutkimuksessa käytettiin dokumenttianalyysia. Aineisto kerättiin kesällä 2018, jonka jälkeen aineisto pelkistettiin ja luokiteltiin, sekä analysointiin sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukanaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamispäätökset näyttävät noudattavan tutkimukseen valittujen päätösteorioiden piirteitä. Lisäksi hallitusohjelmiin kirjatut uudistamisen keskeisimmät tavoitteet ovat pysyneet 2000-luvun aikana varsin yhteneväisinä, mutta tavoitteiden saavuttamiseen pyrkivät keinot ovat vaihdelleet hallitusten välillä. Sote-uudistamisen keskeisimpinä tavoitteina ovat olleet palveluiden saatavuuden, laadun ja riittävän määrän turvaaminen maan eri osissa, terveyserojen kaventaminen, palvelujen rahoituspohjan vakauttaminen ja turvaaminen sekä palvelujen kustannusten hallinta. Myös muut sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet ovat näyttäneet pysyneen melko yhteneväisinä koko 2000-luvun alun ajan. Yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että sote-uudistuksen sitominen kuntauudistamiseen on tuonut uudistuksen valmisteluun haasteita. Nämä haasteet ovat olleet erityisesti uudistusten tavoitteiden yhteensovittamisessa. Pohdittavaksi jää, onko näitä kahta massiivista uudistusta edes mahdollista toteuttaa samassa uudistuksessa.