Leader Development as a Cultural and Narrative Phenomenon

Tämä väitöskirja tutkii johtajuuteen kasvamista narratiivisena ja kulttuurisena ilmiönä. Tutkimuskohteena on suomalainen johtajuusdiskurssi, jota lähestytään dialogisen johtajuuspuheen ja kulttuurisesti merkittävän kaunokirjallisuuden kautta. Päätutkimuskysymys on: Millainen johtajuuteen kasvamisen prosessi on kulttuurisena ja narratiivisena ilmiönä? Pääkysymykseen vastataan seuraavien alakysymysten avulla: Miten sisäisen tarinan käsite voidaan teoreettisesti kehittää illustroivaksi sisäiseksi tarinaksi? Millaisia illustroivia sisäisiä tarinoita voidaan rakentaa haastattelumateriaalin sekä romaanien Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla, osa III narratiivisista luennoista? Kuinka nämä tarinat suhteutuvat toisiinsa? Millaisia käytännön seurauksia näillä illustroivilla sisäisillä tarinoilla on johtajuuteen kasvamiselle sekä johtajuudelle ylipäätään? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on Vilma Hännisen (2004) tarinallisen kiertokulun malli ja sisäisen tarinan käsite, jota on kehitetty edelleen illustroivaksi sisäiseksi tarinaksi Bourdieun (1992) habitus-käsitteen avulla. Tutkimuksen empiiristä osiota varten on haastateltu kahtatoista johtajaa eri toimialoilta merkityksellisiksi kokemistaan asioista johtajuuteen kasvamisen prosessin kannalta. Haastatteluista on viiden narratiivisen luennan avulla rakennettu alustavat johtajuuteen kasvamisen tarinat, jonka jälkeen Väinö Linnan romaanit on analysoitu erityisesti suhteessa niistä löytyviin johtajuuteen kasvamista kuvaaviin habituspohjaisiin tarinoihin. Näitä tarinoita on tämän jälkeen käytetty vertailun ja täydentämisen välineinä suhteessa haastatteluista rakennettuihin tarinoihin. Tutkimusmateriaaleista on identifioitu johtajuuteen kasvamisen kannalta yhteiset diskursiiviset resurssit, joihin pohjautuen on muodostet-tu kaksi ideaalityyppistä tarinaa kahdella eri habituksella; tarinat on nimetty ”Miner” ja ”Settler”-tarinoiksi. Tutkimus osoittaa, että tiettyjä johtajuuteen kasvamista koskevia, kulttuurisesti vakiintuneita diskursiivisia resursseja uusinnetaan haastattelutilanteessa syntyvässä johtajuuspuheessa. Näistä resursseista koostuvia narratiiveja voidaan hyödyntää johtajuuskasvatuksessa ja johtajuuden kehittämisessä.