Sukupuoleen perustuva eriarvoisuus naisjohtajan uralla : Eriarvoisuuden ilmeneminen
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Naisten asema työmarkkinoilla on parantunut koulutustason nousun ja tasa-arvokehityksen myötä, mutta sukupuoleen perustuva eriarvoisuus ilmenee edelleen erityisesti johtotehtäviin etenemisessä. Naiset ovat yhä aliedustettuina johtopaikoilla ja johtajuuteen yhdistetään usein maskuliinisia piirteitä. Tutkielmassa selvitetään, miten sukupuoleen perustuva eriarvoisuus ilmenee ja vaikuttaa naisten urakehitykseen johtamisuralla. Tavoitteena on tunnistaa keskeisiä mekanismeja, esteitä ja käytäntöjä, joiden perusteella naisten eteneminen johtotehtäviin hidastuu.
Kandidaatintutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistona on käytetty kotimaista ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on hyödynnetty sukupuolten eriarvoisuutta, sukupuolirooleja, stereotypioita ja ennakkoluuloja käsittelevää tutkimusta. Keskeisiksi käsitteiksi on rajattu esimerkiksi sukupuoleen perustuva eriarvoisuus, urakehitys, johtajuus, tiedostamattomat ennakkoluulot sekä rakenteelliset ja organisatoriset esteet, kuten lasikattoilmiö.
Aiempien tutkimusten perusteella naisten urakehityksen esteet ilmenevät samanaikaisesti yksilö-, organisaatio- ja yhteiskuntatasolla. Esteiden on todettu liittyvän muun muassa sosiaalisiin odotuksiin, työn ja perheen yhteensovittamiseen sekä verkostojen puutteeseen. Lisäksi organisaatioiden käytäntöjen, kuten rekrytointi- ja ylennysprosessien sekä organisaatiokulttuurin kautta ylläpidetään eriarvoisuutta usein huomaamattomasti. Ennakkoluulojen ja stereotypioiden on havaittu ohjaavan päätöksentekoa ja vahvistavan käsitystä johtajuudesta maskuliinisena ilmiönä.
Tutkielman tavoitteena on muodostaa ymmärrystä sukupuoleen perustuvan eriarvoisuuden moniulotteisuudesta ja ilmiöön vaikuttavista rakenteellisista, kulttuurisista ja kognitiivisista tekijöistä. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että tasa-arvon edistäminen edellyttää samanaikaisia muutoksia yksilö-, organisaatio- ja yhteiskuntatasolla sekä ennakkoluulojen tiedostamista ja organisatoristen käytäntöjen kehittämistä.