Supplier Environmental Governance in Global Supply Chains : Multiple Case Study of Finnish Multinational Corporations
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Environmental sustainability is a central challenge in international business. The production of goods relies on internationally dispersed supplier networks, and for multinational corporations, this means that environmental responsibility is not limited to their own operations but also extends to suppliers’ activities across different countries, regulatory environments, and stages of the value chain. This creates a need for supplier governance mechanisms that allow companies to set expectations, monitor environmental performance, collect environmental data, and support improvements in their supply chains. The thesis examines how Finnish multinational corporations (MNCs) govern environmental sustainability in their supply chains. The focus is on the governance mechanisms used to influence and monitor suppliers’ environmental practices, the factors affecting their implementation and potential effectiveness, and the main challenges associated with environmental governance in global supply chains.
The research was conducted as a qualitative multiple-case study by analysing publicly available corporate documents from three large Finnish industrial multinational corporations: KONE, Wärtsilä, and Metso. The empirical material includes sustainability statements, annual reports, supplier codes of conduct, supplier requirements, and other related policy documents. The empirical material was analysed through the study’s theoretical framework, which combines stakeholder theory and the resource-based view with earlier literature on supplier environmental governance. The findings suggest that Finnish MNCs govern supplier environmental sustainability through assessment-based and collaborative governance mechanisms. Formal supplier requirements, such as supplier codes of conduct, audits and monitoring systems, form the foundation for governance. These are supported by collaborative mechanisms, including supplier training, dialogue, target-setting, and supplier development. The findings also show that governance mechanisms may be targeted, often focusing on key, high-impact, or high-risk suppliers rather than applying them equally across the whole supply chain. The main implementation challenges relate to supplier data quality, limited visibility into lower-tier suppliers, dependence on supplier capabilities, and the difficulty of translating environmental targets into measurable outcomes. These challenges indicate that formal governance mechanisms do not automatically lead to measurable outcomes and environmental improvements in the supply chain. This study contributes to sustainable supply chain management (SSCM) literature by showing how stakeholder and regulatory pressures, together with internal organisational capabilities, shape environmental governance in global supply chains. The findings of the study also suggest that MNCs should treat supplier data quality, transparency and supplier capability development as central elements of environmental governance rather than only as reporting requirements.
Ympäristökestävyys on keskeinen haaste kansainvälisessä liiketoiminnassa, koska tavaroiden tuotanto tapahtuu usein kansainvälisesti hajautuneissa toimittajaverkostoissa. Ympäristövastuu ei rajoitu yrityksen omaan toimintaan, vaan se ulottuu myös toimittajien toimintaan eri maissa, arvoketjun vaiheissa sekä sääntely-ympäristöissä. Tämän vuoksi yritykset tarvitsevat toimittajiin kohdistuvia hallintamekanismeja, joiden avulla ne voivat asettaa toimittajille vaatimuksia sekä tukea toimittajien ympäristökäytäntöjen kehittämistä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten suomalaiset monikansalliset yritykset hallitsevat ympäristökestävyyttä globaaleissa toimitusketjuissa. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia hallintamekanismeja yritykset käyttävät toimittajiensa ympäristökäytäntöjen ohjaamiseen ja seurantaan. Lisäksi siinä tarkastellaan mekanismien toteuttamiseen ja mahdolliseen vaikuttavuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä ympäristön kestävyyden hallintaan liittyviä keskeisiä haasteita globaaleissa toimitusketjuissa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena monitapaustutkimuksena. Aineistona käytettiin kolmen suuren suomalaisen teollisuusalan monikansallisen yrityksen, KONEen, Wärtsilän ja Metson, julkisesti saatavilla olevia yritysdokumentteja. Aineisto koostui vastuullisuusraporteista, vuosikertomuksista, toimittajien eettisistä ohjeista, toimittajavaatimuksista sekä muista yritysten aiheeseen liittyvistä asiakirjoista. Aineistoa analysoitiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Viitekehys yhdistää sidosryhmäteorian (stakeholder theory), resurssiperustaisen näkemyksen (resource-based view) sekä aiemman tutkimuksen aiheesta. Tutkimustulosten perusteella suomalaiset monikansalliset yritykset ohjaavat toimittajiensa ympäristökäytäntöjä sekä arviointiin että yhteistyöhön perustuvien hallintamekanismien avulla. Hallinnan perustan muodostavat muodolliset vaatimukset, kuten toimittajien eettiset ohjeet, auditoinnit, seuranta ja raportointivaatimukset. Näitä täydentävät yhteistyöhön perustuvat käytännöt, kuten toimittajien koulutus, vuoropuhelu, tavoitteiden asettaminen ja toimittajien kehittäminen. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat, että hallintamekanismeja saatetaan kohdentaa erityisesti ympäristövaikutusten ja riskien kannalta keskeisiin toimittajiin. Datan laatu, rajoittunut näkyvyys toimitusketjun alemmille tasoille ja riippuvuus toimittajien kyvykkyydestä ovat keskeisiä haasteita hallintamekanismien toteuttamisessa. Haasteita liittyy myös siihen, miten ympäristötavoitteet saadaan toteutettua käytännössä ja miten niiden tuloksia voidaan mitata. Tutkimus tukee kestävän toimitusketjun hallinnan kirjallisuutta osoittamalla, että toimittajien ympäristövastuun hallintaan vaikuttavat ulkoisten sidosryhmien ja sääntelyn tuoma paine sekä yrityksen sisäiset kyvykkyydet. Tulokset viittaavat myös siihen, että monikansallisten yritysten tulisi nähdä toimittajadatan laatu, hallinnan läpinäkyvyys ja toimittajien kyvykkyyksien kehittäminen ympäristövastuun hallinnan keskeisinä osina, eikä pelkästään raportointivaatimuksina.