Valtioneuvoston jäsenen virkavastuu : Ministerivastuun erityispiirteet oikeudellisen ja poliittisen vastuun välimaastossa
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tutkimuksessa tarkastellaan ministerivastuun erityispiirteitä verrattuna tavalliseen virkavastuuseen, ja sitä, mistä ministerien toimintaa ohjaava kokonaisuus muodostuu. Ministerivastuulla tarkoitetaan valtioneuvoston jäsenen oikeudellisen ja poliittisen vastuun muodostamaa kokonaisuutta, joka perustuu valtiosääntöoikeudelliseen, hallinto-oikeudelliseen, sekä rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Ministerivastuuseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty mediassa viime vuosina esimerkiksi entisen ulkoministeri Pekka Haaviston osalta, joten aihe on edelleen ajankohtainen, ja ministerien korkean poliittisen päätöksentekijän aseman vuoksi myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Tärkeimpinä oikeuslähteinä tutkimuksessa toimivat kansallinen lainsäädäntö, perustuslakivaliokunnan ratkaisut, valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisukäytäntö, sekä oikeuskirjallisuus. Tutkimusmenetelmänä toimii lainoppi eli oikeusdogmatiikka, ja johtopäätösosiossa esitetään de lege ferenda-menetelmän mukaisesti lainsäädäntösuosituksia siitä, miten sääntelyä tulisi kehittää.
Ministerien oikeudellisen vastuun perusteet löytyvät perustuslaista, jonka lisäksi ministeriä sitovat toiminnassaan esimerkiksi hallintolain esteellisyyssäännökset sekä hallinnon oikeusperiaatteet. Tavallisten virkamiesten sääntelyn perusteet löytyvät paitsi perustuslain oikeusvaltioperiaatteesta ja vastuusta virkatoimista, myös hallinto-oikeudellisesta sääntelystä, sekä valtion virkamieslaista. Virkamiehen toimintaa ohjaavat myös heikommin velvoittavat oikeuslähteet, kuten virkamiesetiikka. Lainsäädännön lisäksi merkittävimmät erot liittyvät asian käsittelyyn, ja ministerivastuuseen kytkeytyvään poliittiseen vastuuseen. Valtioneuvoston jäsenen virkatoimien laillisuusvalvonnasta vastaavat erityisesti valtioneuvoston oikeuskansleri, sekä eduskunnan perustuslakivaliokunta. Ministerisyytteen tapauksessa tuomiovaltaa käyttää erityistuomioistuimena valtakunnanoikeus, johon on keskitetty valtiojohdon, ja esimerkiksi ylimpien laillisuusvalvojien syytteiden käsittely. Tavanomaiset virkamiesten rikosoikeudelliset tapaukset käsitellään tavallisissa tuomioistuimissa, ja rikosoikeudellisen vastuun lisäksi virkamiehiä koskevat myös muut virkavastuun muodot, eli hallinnollinen virkavastuu, sekä vahingonkorvausvastuu.
Ministerivastuujärjestelmää on kritisoitu sen poliittisesta luonteesta, ministerien tavallisiin virkamiehiin verrattuna korkeammasta syytesuojasta, sekä ministerivastuuta koskevan säännöstön tulkinnanvaraisuudesta. Ministerivastuuseen liittyvä sääntely on kuitenkin peruja vanhan perustuslakikokonaisuuden ajalta, ja vuosituhannen vaihteen perustuslakiuudistuksessa lainsäätäjän tahtotilana oli säilyttää samat pääpiirteet niin syytekynnyksen osalta, käsittelyn ja toimivaltaisten elinten osalta, kuin mahdollisen tuomioistuinkäsittelyn osalta. Ministerivastuuasioiden käsittelystä on löydettävissä useita eri oikeuden ja politiikan välisiä jännitteitä. Lisäksi esimerkiksi ministerin velvollisuuksien määritteleminen on havaittu puutteelliseksi, ja hallituskausisidonnaisuuden vuoksi käytännössä mahdottomaksi.