Velkavivun optimaalinen taso arvopaperivakuudellisessa sijoitusluotossa : Monte Carlo -analyysi S&P 500 ETF -strategian tuotto- ja riskiprofiilista
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan vipusijoittamista pelkistetyllä Nordnet-tyyppisellä
sijoitusluottokehikolla käyttäen yhtä laajasti hajautettua S&P 500 -indeksiä seuraavaa ETF:ää.
Työn tavoitteena on arvioida, millainen viputaso muodostaa pitkällä aikavälillä perustellun
tasapainon tuoton ja riskin välillä. Tarkastelu kohdistuu erityisesti pakkomyynti- ja wipeout
riskiin, korkotason vaikutukseen sekä siihen, miten staattinen velkavipu ja re-lever-strategia
muuttavat sijoituspolun riskiprofiilia.
Tutkimus toteutetaan Monte Carlo -simulaationa päivätason hinta-aineistolla. Simuloidut 25
vuoden sijoituspolut muodostetaan stationaarisella bootstrap-menetelmällä, jotta
historiallisesta aineistosta säilyvät sekä empiirinen tuottojakauma että lyhyen aikavälin
riippuvuus. Mallissa huomioidaan velkavipu, korkokustannukset, pakkomyyntilogiikka,
määräajoin toteutettava re-lever, kaupankäyntikulut ja Suomen pääomatuloverotusta vastaava
veromalli.
Tulosten perusteella velkavivun kasvu heikentää riskiprofiilia epälineaarisesti, vaikka maltillinen
vipu voi tietyissä korkoympäristöissä parantaa pitkän aikavälin tuotto-riskisuhdetta myös
vivuttamattomaan vaihtoehtoon verrattuna. Staattisessa strategiassa riskikorjattu viputaso
säilyy useissa korkoympäristöissä matalana tai kohtalaisena, kun taas re-lever-strategia siirtää
perustellun viputason vielä varovaisemmaksi ja tekee strategiasta herkemmän korkotason
nousulle. Korkean vivun vaihtoehdot kasvattavat pakkomyynti- ja wipeout-riskiä selvästi sekä
heikentävät strategian kestävyyttä erityisesti kiristyvässä korkoympäristössä. Kokonaisuutena
työ osoittaa, että vipusijoittamisen arvioinnissa keskeistä ei ole ensisijaisesti tuoton
maksimointi, vaan se, millä viputasolla strategia säilyy kestävänä koko sijoitushorisontin ajan.