Paperittoman henkilön oikeudellinen asema Suomen terveydenhuollossa
Ladataan...
Kokoteksti luettavissa vain Tritonian asiakaskoneilla.
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tutkielma tarkastelee paperittoman henkilön oikeudellista asemaa Suomen terveydenhuol-lossa perus- ja ihmisoikeusjärjestelmän näkökulmasta. Paperittomuus nähdään monitulkin-taisena ja dynaamisena ilmiönä, jossa yksilön oikeudellinen asema on sidoksissa oleskelulu-van, kotikunnan ja maahanmuuttopoliittisten käytäntöjen muutoksiin. Tutkielman tavoittee-na on selvittää, millainen oikeus paperittomilla on terveydenhuoltoon Suomessa ja millä tavoin perus- ja ihmisoikeuksien rajoitukset ilmenevät heidän kohdallaan. Lisäksi tarkastel-laan paperittomuuteen liittyvää haavoittuvuutta ja sen vaikutusta oikeuksien toteutumiseen. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus. jossa analysoidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, valvontaelinten kan-nanottoja sekä aiempaa tutkimuskirjallisuutta tutkimusongelmaan peilaten. Tarkastelun kes-kiössä ovat perustuslain sosiaaliset oikeudet, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu-käytäntö erityisesti haavoittuvuuden osalta sekä TSS-oikeuksien soveltuminen paperittomiin. Lisäksi tutkimus jäsentää, miten oleskeluperiaate, prekaari oikeudellinen asema ja palvelujär-jestelmän rakenteet vaikuttavat paperittomien tosiasialliseen pääsyyn terveydenhuoltoon.
Tutkimus osoittaa, että paperittomien oikeus terveydenhuoltoon on Suomessa rajattu pää-osin kiireelliseen ja välttämättömään hoitoon, ja palvelujen laajempi saatavuus riippuu mer-kittävästi viranomaiskäytännöistä sekä alueellisista tulkinnoista. Haavoittuvuuden käsite il-mentää sitä, että paperittomien henkilöiden haavoittuvuus heikentää mahdollisuutta käyttää heille kuuluvia oikeuksia. Kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet ovat toistuvasti korosta-neet Suomen velvollisuutta turvata paperittomille kohtuuhintaiset ja riittävät terveyspalvelut myös kiireettömissä tilanteissa. Johtopäätöksissään tutkielma esittää, että Suomen nykyinen sääntely on jännitteisessä suhteessa perustuslain, kansainvälisten sopimusten ja yhdenver-taisuusperiaatteen kanssa. Oleskeluperiaatteeseen perustuvat rajoitukset voivat vaarantaa välttämättömän huolenpidon ja johtaa paperittomien syrjivään kohteluun. Tutkielma koros-taa, että paperittomien oikeuksien toteutuminen edellyttää lainsäädännön täsmentämistä, palveluiden saavutettavuuden parantamista sekä ihmisoikeusperusteista lähestymistapaa, joka huomioi paperittomuuteen liittyvän haavoittuvuuden.