Vakavaraisuussääntelyn merkitys kiinteistövakuudellisten vastuiden käsittelyssä : Kiinteistövakuuksien arvostus ja arviointiprosessi
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Pankkitoiminnan keskeinen rooli taloudessa edellyttää tehokasta sääntelyä, jonka ytimessä on vakavaraisuussääntely ja pankkien velvollisuus ylläpitää riittävä määrä omia varoja suhteessa riskeihin. Euroopan unionissa tätä sääntelyä ohjaa Capital Requirements Regulation (CRR), jonka uusin versio CRR3 on tuonut merkittäviä muutoksia erityisesti kiinteistövakuudellisten vastuiden sääntelyyn. Kiinteistövakuudelliset luotot muodostavat suuren osan pankkien luottokannasta ja täten niiden merkitys pankin vakavaraisuuden laskennassa on oleellinen. Riskiherkkyyden voidaan katsoa liittyvän erityisesti vakuuden arvostukseen.
Tutkielmassa tarkastellaan CRR3-asetuksen tuomia muutoksia kiinteistövakuudellisten vastuiden käsittelyyn vakavaraisuuslaskennassa sekä niiden vaikutuksia pankkien vakuuksien arvostukseen ja arviointiprosessiin luotonannon yhteydessä. Tutkimuksen keskiössä ovat erityisesti kiinteistövakuudellisten vastuiden CRR3-asetuksen mukainen luokittelu, vakuuden arvon merkitys riskipainojen määräytymisisessä sekä vakuuden arvostusprosessia koskevat tarkentuneet sääntelyvaatimukset.
Tutkielma osoittaa, että CRR3-asetus lisää vakavaraisuuslaskennan riskiherkkyyttä sitomalla luottovastuiden riskipainot entistä tiiviimmin vakuuden arvoon. CRR3:n myötä vastuun riskipaino määräytyy luoton määrän ja vakuuden arvon välisen ETV-suhteen perusteella, jonka myötä vakuuden arvo vaikuttaa suoraa luottoriskin määrään pankin pääomavaatimuksia laskettaessa. Lisäksi tutkielman myötä havaittiin, että vakavaraisuuslaskennassa hyväksyttävä vakuus edellyttää riippumatonta, ammattitaitoista ja varovaista arvostusta sekä sitä, että vakuuden arvoa on päivitettävä säännöllisesti. Samalla arvostuksessa on huomioitava aiempaa laajemmin myös vakuuden arvon heikkeneminen markkinatilanteen muuttuessa.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vakavaraisuussääntely ja pankkien käytännön vakuusarviointiprosessi ovat kytkeytyneet entistä tiiviimmin toisiinsa. Vakuuden arvostus ei ole pelkästään luotonmyöntöä tukeva operatiivinen vaihe, vaan keskeinen osa pankin riskienhallintaa ja pääomavaatimusten määräytymistä. Vakuuden virheellinen arvostaminen voi johtaa vääristyneeseen luottovastuun riskipainotukseen, joka puolestaan voi johtaa vääristyneisiin pääomavaateisiin. Nämä vääristymät voivat aiheuttaa pankin pääoman riittämättömyyden stressitilanteessa, ja voi täten altistaa laajemmille rahoitusjärjestelmän ongelmille. Ongelman ehkäisemiseksi vakuuden arvostus ja etenkin CRR3-asetuksen korostama konservatiivinen arvostus on pyritty implementoimaan osaksi pankkien liiketoimintaa. CRR3:n muutokset osaltaan lisäävät vakuuden arviointiprosessin vaativuutta, mutta samalla sen voidaan katsoa parantavan vakavaraisuuslaskennan kykyä heijastaa pankkien todellista riskiasemaa.