Asuntoluottojen ja makrotaloudellisten muuttujien yhteisintegraatio : Empiirinen tutkimus Suomesta vuosilta 2003-2018
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Kotitalouksien velkaantuminen on kasvanut voimakkaasti Suomessa 2000-luvulla ja suurimman osan pankkien myöntämistä luotoista muodostavat asuntoluotot. Suomi erottuu euroalueen muista maista vaihtuvakorkoisten asuntolainojen suuren osuuden vuoksi, minkä seurauksena korkotason muutokset välittyvät kotitalouksien rahoituskustannuksiin nopeammin. Euroalueeseen kuuluminen sitoo rahapolitiikan yhteiseen ohjauskorkoon, jolloin korkotason muutokset heijastuvat suoraan suomalaisten kotitalouksien lainanhoitokustannuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen asuntolainakannan ja makrotaloudellisten muuttujien välisiä yhteyksiä ajanjaksolla 2003–2018. Tarkastelujakso kattaa useita eri suhdannevaiheita, kuten globaalin finanssikriisin ja pitkän matalien korkojen jakson sekä voimakkaan asuntoluottojen kasvun.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, onko asuntolainakannan ja korkotason, työttömyyden ja vuokrien kehityksen välillä pitkän aikavälin tasapainosuhde sekä miten valitut muuttujat sopeutuvat lyhyen aikavälin häiriöistä. Suomen näkökulmasta yhteisintegraatiosuhteen tutkiminen on perusteltua erityisesti, kun vastaavaa tarkastelua ei ole aiemmin tehty kuukausitason aineistolla. Aineisto koostui Euroopan keskuspankin tietokannoista noudetuista kuukausitason aikasarjoista ja analyysi on suoritettu STATA-ohjelmalla.
Tutkielmassa muuttujien välistä dynamiikkaa tarkastellaan ekonometrisillä aikasarjamenetelmillä. Stationaarisuustestien perusteella muuttujat havaittiin integroituneiksi ensimmäisessä asteessa. Tämän jälkeen käytettiin Johansenin yhteisintegroituvuustestiä pitkän aikavälin suhteen tunnistamiseksi. Testin perusteella todettiin, että muuttujien välillä esiintyy pitkän aikavälin tasapainosuhde. Sopeutumisnopeus lyhyen aikavälin häiriöistä osoittautui hitaaksi, joka viittaa siihen, että rahapolitiikan vaikutukset välittyvät asuntolainakantaan viiveellä ja palautuminen pitkän aikavälin tasapainoon kestää useita vuosia. Lyhyen aikavälin muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, joten mallin dynamiikka määräytyi yksinomaan virheenkorjaustermin kautta. Granger-kausaalisuus osoitti, että korkotason muutokset ennakoivat asuntolainakannan kehitystä tilastollisesti merkitsevästi, mikä korostaa rahapolitiikan välittymistä kotitalouksien velkaantumiseen. Työttömyyden ja vuokrien osalta kausaalisuutta ei havaittu kumpaakaan suuntaan. Tulosten perusteella myös havaittiin, että reaalikorolla on arvioitua voimakkaampi ja positiivinen yhteys asuntolainakannan kehitykseen. Työttömyyden kasvu on yhteydessä asuntolainakannan heikkenemiseen ja vuokrien vaikutus osoittautui heikoksi ja negatiiviseksi, mikä saattaa johtua vuokrien vähäisestä vaihtelusta tarkastelujakson aikana.