Systeemiajattelullinen näkökulma huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen Suomessa
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus on ilmiö, jossa vanhemman sosioekonominen asema jatkuu erilaisista syistä johtuen lapselle. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden syitä systeemiajattelullisen viitekehyksen kautta. Tutkielmassa käydään tutkimuskysymysten avulla läpi, mitkä tekijät aiheuttavat huono-osaisuuden periytyvyyttä vanhemmalta lapselle, ja miten ne tekijät vaikuttavat yhdessä ja toisiinsa.
Viitekehyksen selventämiseksi tutkielmassa käydään läpi, mitä ovat systeemit ja systeemiajattelu. Niitä tarkastellaan etenkin niiden avoimien ja kompleksisten piirteiden kautta, joihin tutkielman kannalta olennaisimpina lukeutuvat systeemin osien keskinäisriippuvuuksien ja osien vaikutusten muodostaman kokonaisuuden tarkastelu. Lisäksi tutkielmassa määritellään huono-osaisuus ja sen objektiivinen ja subjektiivinen ulottuvuus. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuutta aiheuttavia tekijöitä, ja sitä miten ne vaikuttavat vahvistavasti sekä toisiinsa että ilmiöön itsessään.
Tutkielmassani päädytään johtopäätöksiin, joiden mukaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuutta aiheuttavat vanhempien taloudellisten, kulttuurillisten ja sosiaalisten resurssien puutteet, ja että puutteiden vaikutukset ovat usein päällekkäisiä ja toisiaan vahvistavia. Resurssien puutteet ilmenevät usein esimerkiksi alhaisena koulutustasona, köyhyytenä tai terveydellisinä ongelmina, jotka sekä ilmentävät että aiheuttavat huono-osaisuuden ylisukupolvisuutta. Ylisukupolvisuutta aiheuttavien tekijöiden vaikutukset ovat useimmiten kuitenkin kausaalisesti selitettävissä, toisin kuin muissa systeemiajattelun tarkastelemissa kompleksisissa ilmiöissä. Tutkielmassa ei myöskään tarkastella niiden summaansa suurempia kerrannaisia vaikutuksia, vaikka niistä onkin viitteitä.