George Kennanin vuoden 1946 pitkän sähkeen retoriikka

Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisin retorisin keinoin yhdysvaltalainen diplomaatti George Kennan rakensi Neuvostoliitosta uhkakuvan ja pyrki ohjaamaan Yhdysvaltojen ulkopoliittista ajattelua toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksen kohteena on pitkä sähke (Long Telegram), jonka Kennan kirjoitti helmikuussa 1946 työskennellessään Yhdysvaltojen Moskovan-suurlähetystössä vastauksena Yhdysvaltojen hallinnon pyrkimyksiin ymmärtää paremmin Neuvostoliiton toimintaa. Pitkä sähke nousi keskeiseen asemaan kylmän sodan alkuvaiheen yhdysvaltalaisessa ulkopoliittisessa ajattelussa. Tutkimusaineistona on Kennanin alkuperäinen vuoden 1946 pitkä sähke. Analyysiin on valittu sähkeestä neljä tekstiosuutta, joissa retorinen vaikuttaminen on erityisen näkyvää. Tutkielman menetelmänä käytetään retorista analyysia. Analyysi perustuu ensisijaisesti Aristoteleen klassisen retoriikan jaotteluun: eetokseen, paatokseen ja logokseen. Lisäksi analyysia täydennetään uuden retoriikan näkökulmilla. Tutkielman tulokset osoittavat, että Kennanin pitkän sähkeen retoriikka rakentuu eetoksen, paatoksen ja logoksen muodostamasta yhteisvaikutuksesta. Eetos muodostuu Kennanin asemoidessa itsensä asiantuntijaksi, jonka tulkinnat näyttävät harkituilta ja uskottavilta. Paatos syntyy epäsuorasti erilaisilla uhkaa ja vakavuutta korostavilla ilmauksilla, jotka ohjaavat lukijaa suhtautumaan Neuvostoliittoon pysyvänä haasteena. Logos näkyy Kennanin tapana selittää Neuvostoliiton toiminta johdonmukaisena ja ennakoitavana, mikä tekee vastatoimista väistämättömiä ja poliittisesti perusteltuja. Kaiken kaikkiaan pitkä sähke ei ole ainoastaan analyyttinen selonteko Neuvostoliitosta, vaan se rajaa vaihtoehtoisia tulkintoja Neuvostoliitosta ja samalla ohjaa Yhdysvaltojen ulkopoliittista ajattelua toisen maailmansodan jälkeen.