Vastikkeettoman sukupolvenvaihdoksen verotus ja perintöverotuksen kehittäminen : Tarkastelussa osakeyhtiöt

Vastikkeettoman sukupolvenvaihdoksen verotus perustuu Suomessa perintö- ja lahjaverolakiin (378/1940). Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan yritystoiminnan siirtämistä henkilölle, joka jatkaa yritystoiminnan harjoittamista, kuten esimerkiksi perittävän lapselle. Toteutustavasta riippuen toiminnanjatkajalle tulee maksettavaksi joko perintö- tai lahjaveroa. Perintöverotuksen myötä omaisuuden arvonnousu tulee verotettavaksi vähintään kerran sukupolvessa. Lahjaveron tarkoituksena on puolestaan täydentää perintöverotusta. Verovelvollinen voi kuitenkin olla PerVL 55–57 § nojalla oikeutettu maksuunpano- ja maksuaikahuojennuksiin, joiden tarkoituksena on turvata yritystoiminnan jatkuvuutta ja yrityksessä olevia työpaikkoja. Sukupolvenvaihdoksen kokonaisverorasitukseen vaikuttaa merkittävästi se, voidaanko sukupolvenvaihdoshuojennuksia soveltaa. Perintöverotukseen on jo pitkään kohdistunut kriittistä keskustelua siihen liittyvien haasteiden vuoksi. Verolajia pidetään erityisesti ongelmallisena juurikin sukupolvenvaihdosten kannalta. Perintöverotus aiheuttaa veronmaksukykyyn liittyviä haasteita erityisesti listaamattomissa osakeyhtiöissä. Lisäksi sen on todettu vähentävän yritysten investointeja ja lisäävän yrityksen myymisen todennäköisyyttä. Verolajin haasteellisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden takia siitä on luovuttu jo esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, mikä on osaltaan johtanut veron uudistamistarpeen tarkasteluun myös Suomessa. Perintöveroa on ehdotettu korvattavaksi perintöjen luovutusvoittojen verotuksella, joka tarkoittaisi, että veroa tulisi maksettavaksi ainoastaan, jos omaisuudesta päätetään myöhemmin luopua vastikkeellisesti. Tutkielman tavoitteena on tarkastella perintö- ja lahjaveron merkitystä osana osakeyhtiöiden vastikkeettomia sukupolvenvaihdoksia ja arvioida perintöverotuksen uudistamistarvetta riippumatta siitä, että uudistus ei ole nykyisen hallituksen agendalla. Tarkastelu rajoittuu nimenomaisesti osakeyhtiöihin. Tutkielma on luonteeltaan veropoliittinen. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään oikeusdogmaattista menetelmää, jonka avulla selvitetään ja systematisoidaan voimassa olevan verolainsäädännön sisältö. Keskeisenä lähteenä ovat perintö- ja lahjaverolaki sekä perintökaari. Tämän lisäksi lähdemateriaalina käytetään muun muassa ammattikirjallisuutta, oikeustapauksia ja lain esitöitä. Tarkasteltaessa korvaavaa veromallia huomataan, että luovutusvoittoa laskettaessa käytettävä hankintameno vaikuttaa merkittävästi sukupolvenvaihdoksen kokonaisverorasitukseen. Esiin nousee myös kysymys siitä, olisiko pienten perintöjen edullisempi verokohtelu syytä säilyttää jatkossakin. Perintöveron korvaaminen perintöjen luovutusvoittoverolla johtaisi samaan tai pienempään kokonaisverorasitukseen kuin nykyinen malli, mikäli vastikkeettoman sukupolvenvaihdoksen myötä saatua osakeomistusta ei aiota myydä.