Asiantuntijoiden psykologiset sopimukset hybridityössä

Hybridityö on vakiintunut osaksi asiantuntijatyön arkea COVID-19-pandemian jälkeen, mutta optimaaliset mallit sen toteuttamiseen ovat monissa organisaatioissa yhä selvityksen kohteena. Psykologisen sopimuksen tutkiminen lisää ymmärrystä työnantajan ja työntekijän välisten suhteiden johtamisesta, joten psykologisten sopimusten tutkiminen hybridityön kontekstissa tarjoaa uusia näkökulmia työnantajan ja työntekijän väliseen vaihtosuhteeseen ja toimivaan asiantuntijatyöhön nykypäivän työelämässä. Tämä tutkimus avaa asiantuntijoiden näkemyksiä psykologisista sopimuksista hybridityössä tarjotakseen tietoa sitä, miten organisaatiot voivat rakentaa kestäviä hybridityömalleja edistäen samalla asiantuntijoiden psykologisten sopimusten toteutumista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia psykologisia sopimuksia asiantuntijat solmivat hybridityössä sekä millaisia yhteyksiä psykologisen sopimuksen ja hybridityön välillä on. Tutkimus vastaa kolmeen tutkimuskysymykseen: Mitä yhtymäkohtia psykologisella sopimuksella ja hybridityöllä on, millaisia elementtejä sisältyy hybridityötä tekevien asiantuntijoiden psykologisiin sopimuksiin sekä mitkä psykologisen sopimuksen osa-alueet ovat asiantuntijoiden näkökulmasta riskissä rikkoutua hybridityössä? Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla haastattelemalla kuutta työsuhteessa työskentelevää asiantuntijaa. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin kirjallisuuskatsauksen ja siitä muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla. Tulosten perusteella psykologisen sopimuksen ja hybridityön välillä on useita yhtymäkohtia liittyen psykologisen sopimuksen muodostumiseen, hybridityön edellytyksiin sekä molempien positiivisiin ja negatiivisiin vaikutuksiin. Haastatteluaineiston perusteella asiantuntijoiden psykologisista sopimuksista tunnistettiin elementtejä, jotka liittyivät johtamiseen ja esihenkilötyöhön, työyhteisön kulttuuriin, palkitsemiseen sekä työnkuvaan ja urakehitykseen. Aineistosta havaittiin myös useita psykologisen sopimuksen osa-alueita, joiden tunnistettiin olevan riskissä rikkoutua. Näitä olivat työn määrä, urakehitys, työnkuva, työpaikan kulttuuri ja ilmapiiri, henkilökemiat sekä organisaation säännöt. Tutkimuskysymysten vastausten lisäksi aineistosta nousi merkityksellisenä havaintona asiantuntijoiden tunnistamia reaktioita psykologisen sopimuksen rikkoutumiseen. Näitä olivat negatiiviset tunnereaktiot, motivaation lasku, työpanoksen heikentäminen, negatiivinen asennoituminen sekä sitoutumisen ja luottamuksen heikentyminen. Tutkimus tarjoaa organisaatioiden päättäjille keinoja tukea asiantuntijoiden psykologisten sopimusten toteutumista hybridityössä. Tutkimus tuo esille, että psykologisen sopimuksen rikkoutumisella on selkeitä vaikutuksia asiantuntijoiden hyvinvointiin ja käytökseen. Nämä havainnot korostavat viestinnän, johtamisen ja asiantuntijoiden tukemisen tärkeyttä työelämässä ja nostaa erityisen keskeiseksi luottamuksen rakentamisen ja yhdenvertaisuuden varmistamisen hybridityössä. Samalla se tuottaa arvokasta tietoa yksilöille ja yhteiskunnalle esimerkiksi tasa-arvoon ja työyksinäisyyteen liittyvien riskien ennaltaehkäisemiseksi.