Oikeusturva ja sähköinen asiointi – saavutettavuuden ja helppokäyttöisyyden merkitys hallinnon asiakkaalle

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten oikeusturva toteutuu sähköisessä asioinnissa saavutettavuuden ja helppokäyttöisyyden näkökulmasta. Digitalisaation myötä viranomaisasiointi on siirtynyt yhä enemmän sähköisiin palveluihin, mikä edellyttää palveluiden toimivuutta ja lainsäädännön toteutumista myös sähköisessä asioinnissa. Tutkielmassa tarkastellaan digitalisaatiota ja sähköistä asiointia hallinto-oikeudellisesta näkökulmasta sekä analysoidaan, millaisia velvoitteita saavutettavuudelle ja helppokäyttöisyydelle on lainsäädännössä asetettu esimerkiksi hallintolaissa ja digipalvelulaissa. Lisäksi työssä määritellään oikeusturva vahvasti perustuslain 21 §:n avulla ja punnitaan sen toteutumista juuri saavutettavuuden ja helppokäyttöisyyden näkökulmasta. Työssä käsitellään myös hyvän hallinnon ja palveluperiaatteen merkitystä oikeusturvan toteutumisessa sähköisessä asioinnissa. Tutkielma analysoi oikeuskäytäntöä ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja, joissa sähköisen asioinnin ongelmakohdat ovat johtaneet hallinnon asiakkaan näkökulmasta oikeusturvariskeihin. Ratkaisut osoittavat, että oikeusturvan toteutuminen riippuu pitkälti palveluiden tosiasiallisesta käytettävyydestä ja ymmärrettävyydestä, eikä ainoastaan muodollisesti olemassa olevista palveluista. Tutkielman perusteella saavutettavuus ja helppokäyttöisyys ovat keskeisiä oikeusturvan elementtejä sähköisessä asioinnissa. Vaikka lainsäädäntö asettaa velvoitteita käyttäjäystävällisten palveluiden toteuttamiselle, käytännön tasolla oikeusturva vaarantuu erityisesti silloin, kun digitaaliset palvelut eivät ole kaikille tosiasiallisesti saavutettavia. Tutkielma tuo esiin, että sähköisen asioinnin kehittäminen edellyttää viranomaisilta jatkuvaa panostusta palveluiden selkeyteen, ohjeistuksen ymmärrettävyyteen sekä käyttäjien erilaisten tarpeiden huomioimiseen, jotta oikeusturva voi digitalisoituvassa hallinnossa toteutua yhdenvertaisesti.