Neuromonimuotoisuus työelämässä : Yritysjohdon näkemykset ja integrointi vastuullisuusraportointiin

Työelämän murros ja kasvavat vastuullisuusvaatimukset haastavat organisaatioita uudistamaan rakenteitaan kohti kestävämpää ja monimuotoisempaa työelämää. Neuromonimuotoisuus eli ih misten neurobiologinen yksilöllisyys on noussut merkittäväksi osaksi monimuotoisuutta ja yri tysvastuuta koskevaa keskustelua, mutta sen huomioiminen työelämässä on edelleen hajanaista. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, miten neuromonimuotoi suus rakentuu osaksi suomalaista työelämää ja organisaatiokulttuuria sekä vastuullisuusrapor toinnin käytäntöjä. Tavoitteena on selvittää, millaisia näkemyksiä ja asenteita suomalaisella yri tysjohdolla on neuromonimuotoisuutta kohtaan, ja miten sen strateginen johtaminen sekä vas tuullisuusraportointi voivat toimia toisiaan tukevina välineinä sen edistämisessä. Tutkielma toteutettiin laadullisena monimenetelmätutkimuksena, jonka aineisto koostui kirjalli suuskatsauksesta, yritysjohdon teemahaastatteluista (n = 9) sekä Suomen kymmenen menesty neimmän yrityksen vastuullisuusraporttien dokumenttianalyysista (n = 10). Aineistot analysoitiin teoriaohjaavan, teemallisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin organisaation tuen teoriaa (POS), jonka avulla tarkasteltiin, miten rakenteelliset ja kulttuuriset käytännöt muuntuvat työntekijöiden kokemaksi tueksi ja osallisuudeksi. Tutkielman tulokset, jotka perustuvat kirjallisuuskatsaukseen, dokumenttianalyysiin ja yritysjoh don haastatteluihin, osoittavat, että neuromonimuotoisuuden tukeminen edellyttää sekä strate gisia että rakenteellisia ratkaisuja. Pelkkä tavoitteiden asettaminen ei riitä, mikäli niitä ei kytketä organisaation arjen käytäntöihin ja johtamismalleihin. Vastuullisuusraportointi voi toimia väli neenä, joka tukee yhdenvertaisempien, osallistavien ja neuroystävällisempien työyhteisöjen ra kentumista. Neuromonimuotoisuuden huomioiminen edellyttää johdon sitoutumista, tietoisuu den lisäämistä ja rakenteiden kehittämistä, jotka mahdollistavat yksilöllisten erojen arvostamisen työyhteisöissä. Tutkielma laajentaa ymmärrystä neuromonimuotoisuuden johtamisesta suomalaisessa työelä mässä ja osoittaa, miten vastuullisuusraportointi voi toimia yhtenä käytännön välineenä edistää rakenteellisesti yhdenvertaisempaa ja inklusiivisempaa organisaatiokulttuuria. Tulokset tarjoa vat suuntaviivoja organisaatiolle, jotka haluavat vahvistaa neuroystävällisyyttä osana strategista vastuullisuustyötään sekä avaavat jatkotutkimukselle mahdollisuuksia neuromonimuotoisuu den mittaamisen ja johtamiskäytäntöjen kehittämisen näkökulmasta