Edunvalvonta ja oma tahto : Yksilön toimijuuden merkitys toimintakyvyn heikentyessä
Pysyvä osoite
Kuvaus
Edunvalvonnalla on yhteiskunnallisesti merkittävä rooli, sillä sen avulla on mahdollista valvoa sellaisten henkilöiden etua, jotka eivät siihen itse kykene. Tutkimuksen tarkoituksena on lainopin avulla selvittää, mitä päämiehen oma tahto tarkoittaa edunvalvonnassa ja miten päämiehen oman tahdon toteutumista tulee voimassa olevan sääntelyn mukaan edistää. Yhteiskunnassamme, jossa ikääntyvien ihmisten määrä ei ole vähenemässä, edunvalvonnan tarve todennäköisesti kasvaa entisestään ja voi sen lisäksi vaatia yhä enemmän myös yhteiskunnan resursseja.
Keskeisiä käsitteitä päämiehen oman tahdon toteutumisen kannalta ovat itsemäärääminen, itsemääräämisoikeus ja yhdenvertaisuus. Itsemääräämisellä tarkoitetaan sitä, että yksilöllä on kyky määrätä itse asioistaan ja itsemääräämisoikeus puolestaan tarkoittaa sitä, että jokaiselle kuuluu oikeus tehdä omaan elämäänsä liittyviä valintoja ja toteuttaa niitä vapaasti. Yhdenvertaisuuden merkitys on olennaista päämiehen etua ja omaa tahtoa pohdittaessa, sillä edunvalvonnan ei tulisi rajoittaa yksilön elämää tarpeettomasti ja yksilöllä tulisi olla samat edellytykset oman tahtonsa toteuttamiseen kuin muillakin. Tutkimuksen keskeisenä aineistona ovat edunvalvontaan ja edunvalvontavaltuutukseen liittyvät julkaisut, holhoustoimesta annettu laki (442/1999) ja edunvalvontavaltuutuksesta annettu laki (648/2007). Käytäntöä edunvalvonnasta ja edunvalvontavaltuutuksesta kuvaavat puolestaan oikeuskäytäntö ja eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut.
Vaikka edunvalvonnassa päämiehen toimintakykyä joudutaan ainakin jollain tasolla käytännössä aina rajoittamaan hänen etujensa suojaamiseksi, päämiehen oma tahto ja mahdollisuus määrätä itse asioistaan ei kuitenkaan automaattisesti poistu. Edunvalvojan tulee ottaa päämiehen tahto huomioon eri tilanteiden sallimissa rajoissa. Päämiehen itsemääräämisen toteuttamisessa edunvalvojalla onkin suuri rooli, sillä edunvalvoja joutuu tekemään arviointia päämiehen ymmärryskyvyn ja tahdonilmaisujen realistisuuden osalta. Päämiestä tulee esimerkiksi kuulla sellaisten asioiden osalta, joiden merkityksen päämies kykenee ymmärtämään.
Koska edunvalvonta on niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin raskas tapa asioiden hoitamiseen, on sen rinnalle kehitetty edunvalvontavaltuutus. Edunvalvontavaltuutuksessa valtuuttaja voi jo hyvissä ajoin etukäteen päättää, kuka hänen asioitaan hoitaa ja miten asioita hoidetaan. Edunvalvontavaltuutus voi mahdollistaa edunvalvontaa paremmin sen, että asioiden hoito tapahtuisi yksilön oman tahdon mukaisesti. Edunvalvontavaltuutuskaan ei kuitenkaan välttämättä tarjoa ratkaisua, sillä jos valtuutusta ei tehdä sen sisältö ja muotovaatimukset tarkkaan huomioiden, voi sen merkitys jäädä käytännössä vähäiseksi. Lisäksi edunvalvontavaltuutusta kohtaan on esitetty kritiikkiä esimerkiksi sen perusteella, että ei ole mitään takeita sille, että valtuutettu toimisi aina valtuuttajan itsemääräämisoikeuden mukaisesti.