Etäjohtamisen vaikutukset terveysalan veto- ja pitovoimaan: systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Tämän pro gradu -tutkielman taustana on sosiaali- ja terveysalan merkittävä kaksoismurros: hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen ja samanaikainen koronapandemian vauhdittama nopea siirtymä etä- ja hybridityöhön. Nämä muutokset ovat haastaneet perinteisiä johtamiskäytäntöjä ja korostaneet tarvetta ymmärtää uusia johtamisen muotoja alan vaikean henkilöstötilanteen kontekstissa. Tutkielman tarkoituksena on koota ja kuvata olemassa olevaa tutkimustietoa etäjohtamisen keinoista ja sen vaikutuksista terveysalan veto- ja pitovoimaan. Tavoitteena on tuottaa kokonaiskuva siitä, millaisin keinoin etäjohtamista toteutetaan ja miten nämä keinot vaikuttavat henkilöstön sitoutumiseen, työhyvinvointiin ja alan houkuttelevuuteen. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1) Millaisia etäjohtamisen keinoja terveysalalla käytetään? 2) Miten etäjohtaminen vaikuttaa terveysalan veto- ja pitovoimaan? Teoreettinen viitekehys rakentuu johtamisteorioiden, terveydenhuollon johtamisen erityispiirteiden sekä etäjohtamisen ja työhyvinvoinnin käsitteiden varaan. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto (n=25) muodostuu aiemman systemaattisen katsauksen artikkeleista (n=13) sekä sitä täydentävästä, vuosien 2022–2025 julkaisut kattavasta järjestelmällisestä tietokantahausta (n=12). Aineisto analysoitiin induktiivisella temaattisella analyysillä. Tulokset osoittavat, että etäjohtamisen keskeisiä keinoja ovat monipuolisten digitaalisten viestintävälineiden käyttö, selkeiden yhteisten toimintatapojen luominen sekä luottamuksen ja yhteisöllisyyden aktiivinen rakentaminen. Pelkkä teknologian hallinta ei riitä, vaan johtamisessa korostuvat vuorovaikutus, empaattinen läsnäolo ja työntekijöiden tukeminen. Hajautettu johtajuus nousee esiin yhtenä toimivana mallina etätyökontekstissa. Etäjohtamisella on kaksitahoinen vaikutus veto- ja pitovoimaan. Onnistuneesti toteutettuna se voi lisätä alan vetovoimaa tarjoamalla joustavuutta ja parantamalla työn ja muun elämän tasapainoa. Pitovoimaa vahvistavat säännöllinen ja avoin viestintä, esihenkilön saavutettavuus, arvostuksen osoittaminen ja työntekijöiden osallistaminen. Toisaalta puutteellinen etäjohtaminen, viestinnän ja tuen vähäisyys sekä epäluottamus voivat lisätä eristäytymisen tunnetta, työstressiä ja henkilöstön vaihtuvuutta. Johtopäätöksenä todetaan, että tietoisesti ja strategisesti toteutettu etäjohtaminen on merkittävä väline terveysalan veto- ja pitovoiman vahvistamisessa. Se edellyttää organisaatioilta panostusta johtajien koulutukseen, selkeiden rakenteiden luomiseen ja työhyvinvointia tukevan kulttuurin edistämiseen myös digitaalisissa ympäristöissä.