Investing in Healthcare: A Solution to Finland’s Healthcare Crisis

Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä kohtaa muutostilanteen, jossa kasvavat palvelutarpeet, kohoavat kustannukset ja henkilöstöpula kuormittavat järjestelmää entisestään. Tämä tilanne luo merkittävän tarpeen ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle järjestelmän kuormituksen hellittämiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi. Tämä kirjallisuuskatsaus tarkastelee, missä määrin strategiset investoinnit ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon voivat lievittää Suomen sote-järjestelmän kriisiä. Katsauksessa määritellään kansantaudit ja tutkitaan niiden merkitystä terveydenhuollon kriisissä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ja sen eri muodot tarkoittavat, mitkä ovat sen hyödyt ja rajoitteet väestön terveyden näkökulmasta, sekä miten ennaltaehkäisevän, ennakoivan ja ennustavan terveydenhuollon toimia voitaisiin hyödyntää osaratkaisuna kriisin hallintaan. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään kriisinhallintateoriaa (Crisis Management Theory) ja ennakoivan innovaation hallinnon teoriaa (Anticipatory Innovation Governance Theory), jotka auttavat jäsentämään ennaltaehkäisyn roolia osana pitkäjänteistä ja tulevaisuusorientoitunutta sote-kehittämistä. Ennakoivan sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin voidaan siirtää painopistettä ongelmien jälkikäteisestä hoitamisesta niiden ennaltaehkäisyyn. Tämä mahdollistaa hoitojen ja tutkimusten kohdentamisen yksilöllisesti sekä resurssien hyödyntämisen siellä, missä niillä saavutetaan suurin vaikutus. Tällainen lähestymistapa auttaa hillitsemään sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja rakentamaan järjestelmästä kestävämmän, vaikuttavamman ja asiakaslähtöisemmän. Tieteellisen kirjallisuuden perusteella havaittiin, että ennaltaehkäisevän terveydenhuollon taloudelliset vaikutukset ovat osittain epävarmoja. Hyvin suunniteltu ja varhainen ehkäisy voi kuitenkin merkittävästi parantaa väestön terveyttä, vähentää sairauksia ja niiden aiheuttamaa kuormitusta sekä tukea taloudellista kestävyyttä. Ennaltaehkäisy vahvistaa myös perusterveydenhuoltoa ja tekee järjestelmästä kriisinkestävämmän. Toisaalta ennaltaehkäisevään työhön liittyy myös haasteita, kuten riskien ylidiagnosointi ja resurssien mahdollinen ohjautuminen pois korjaavasta hoidosta. Kansainväliset toimijat, kuten WHO ja OECD, korostavat silti ehkäisevän työn keskeisyyttä terveyden ja kustannusten hallinnan parantamisessa.