Viivytyksetön käsittely verotusmenettelyssä

Tämän pro gradu -tutkimuksen aiheena on viivytyksetön käsittely verotusmenettelyssä. Tutkimuksessa vastaan kysymyksiin siitä, miten viivytyksetön käsittely on turvattu julkishallinnossa, ja erityisesti verotusmenettelyssä, minkälaisia ongelmia käsittelyn viivästymisessä on noussut esille julkishallinnossa ja verotusmenettelyssä, sekä mitä oikeusturvakeinoja asianosaisella on käsittelyn viipyessä, ja miten käsittelyn viivästyminen voidaan hyvittää asianosaiselle. Tutkimusmetodina tutkimuksessa käytetään oikeusdogmatiikkaa, eli vastaukset tutkimuskysymyksiin pyritään löytämään voimassa olevan lain sisältä. Tutkimuksessa käyn läpi keskeisen lainsäädännön, jolla käsittelyn viivytyksettömyys on turvattu julkishallinnon ja verotusmenettelyn aloilla. Teen tutkimuksessa rajanvetoa siitä, milloin käsittely on lainsäädännön näkökulmasta viipynyt, ja miten käsittelyn viivytyksettömyys määritellään. Yksi keskeisimpiä käsittelyn viipymiseen vaikuttavia tekijöitä julkishallinnon tasolla on viranomaisten rajalliset resurssit, vaikkakaan viipymistä ei ole nähty erityisen yleisenä tai rakenteellisena ongelmana Suomessa. Suurempi ongelma on yksittäisessä viipymistapauksessa asianosaiselle aiheutunut oikeusturvan puute, sillä viranomaisen passiivisuutta vastaan ei ole säädetty tehokasta oikeussuojakeinoa. Käsittelyn viivytyksettömyys on verotusmenettelyn näkökulmasta tärkeä teema, sillä Verohallinnossa tehdään vuositasolla miljoonia hallintopäätöksiä verotukseen liittyen. Aihetta ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu aiemmin verotusmenettelyn näkökulmasta. Verotusmenettelyssä automaatiokäsittely vaikuttaa verotuksen käsittelyaikoihin, osaltaan niitä lyhentäen. Tutkimuksessa käsitellään niitä oikeudellisia ongelmia, joita verotusmenettelyn käsittelyn viivytyksettömyydessä on noussut esille. Lisäksi käyn lyhyesti läpi eri verolajien vaikutusta käsittelyn kestoon. Tutkimuksessa tuodaan edellä mainittujen lisäksi esille oikeusturvakeinoja käsittelyn viipymistä vastaan. Ongelmallista oikeusturvan kannalta on se, että käsittelyn viipyminen voidaan usein todeta vasta jälkikäteen käsittelyn päätyttyä. Ennakollinen oikeusturva nojaa pitkälti lainsäädännön vaatimuksiin viivytyksettömästä käsittelystä, ja jälkikäteisenä oikeusturvakeinona käsittelyn viipyessä on usein ylimmille lainvalvojille kantelu. Lopuksi tutkimuksessa pohditaan käsittelyn viivästymisen mahdollista hyvittämistä asianosaiselle, joka on kärsinyt käsittelyn pitkittymisestä, sekä viranomaisen keinoja puuttua viivyttelyyn virkavastuun avulla.