Työn imu lähiesimiestyössä - Fenomenografinen tutkimus

Työelämän tuottavuusvaatimukset ovat kasvaneet ja sekä työntekijöiltä että organisaatioilta odotetaan yhä enemmän. Edistämällä työhyvinvointia on mahdollista saada aikaan tuloksellisuutta ja samanaikaisesti tukea organisaation kilpailukykyä. Hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden välillä on kaksisuuntainen yhteys: toteutunut kilpailukyky heijastuu takaisin työhyvinvointiin. Työhyvinvointia on perinteisesti lähestytty negatiivisesta näkökulmasta tutkimalla esimerkiksi stressiä, sairauksia tai erilaisia työelämän riskitekijöitä. Tässä tutkimuksessa työhyvinvointia lähestytään työhyvinvoinnin positiivisen näkökulman eli työn imun kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lähiesimiesten kokemuksia ja käsityksiä työn imun kolmesta ulottuvuudesta eli tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Lähiesimiehillä on organisaation kannalta olennainen rooli työyhteisössä, koska he toimivat lähellä työntekijöitä ja samanaikaisesti vastaavat toiminnasta myös ylemmälle johdolle. Lisäksi lähiesimiehet työskentelevät asiakasrajapinnassa ja ovat sen vuoksi organisaation kannalta tärkeässä asemassa. Selvittämällä lähiesimiesten myönteisiä työn imun kokemuksia ja käsityksiä on mahdollista ymmärtää ja vahvistaa näitä osa-alueita. Tutkimuksessa käytettiin fenomenografista tutkimusmenetelmää, jossa tutkimuksen kohteena ovat samaa ilmiötä koskevat eri käsitykset. Fenomenografisella lähestymistavalla pyrittiin tarkentamaan ja täydentämään työn imu -käsitteen kolmea ulottuvuutta. Tutkimustulokset on esitetty fenomenografian mukaisesti kuvauskategorioina. Tarmokkuuden osa-alueelle muodostui viisi kuvauskategoriaa, omistautumisen osa-alueelle kuusi ja uppoutumisen osa-alueelle kaksi kuvauskategoriaa. Lähiesimiesroolin merkitys tuli erilaisista käsityksistä hyvin esille. Lähiesimiehet kokivat vastuuta sekä omasta suoriutumisestaan että ryhmänsä suoriutumisesta. Lähiesimiesten käsityksissä korostui myös vastuu tulosten aikaansaamisesta.