Markkinaehtoisten toimintamallien mahdollisuuden ja ongelmat sosiaali- ja terveyspalveluissa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen takaaminen kansalaisille on monenlaisten haasteiden edessä. Näistä suu­rimpia on rahoituksen riittävyys väestön ikääntyessä ja palvelujen kysynnän kasvaessa. Hallintotieteissä on viimeisten vuosikymmenien aikana yleistynyt New Public Management -oppi, joka on tuonut muka­naan markkinaehtoisia toimintamalleja julkishallinnon alalle. Tutkielmani tavoitteena on selvittää mark­kinaehtoisten toimintamallien käyttöä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa sekä niistä saatuja koke­muksia Suomessa ja ulkomailla. Tutkimuskysymyksiä ovat: Ovatko markkinaehtoiset toimintamallit täyttäneet niille asetetut tavoitteet sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa? Millaisia ongelmia toimin­tamallien soveltamiseen liittyy? Millainen on markkinaehtoisten toimintatapojen soveltuvuus sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoon? Tutkielmani teoriataustan muodostavat New Public Management (NPM) -oppi sekä julkisen valinnan teoria. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään lyhyesti muita New Public Managementin taustateorioita. Tar­kasteltaviksi mark­kinaehtoisiksi malleiksi on valittu keskitettyjä ratkaisuja edustavat tilaaja-tuottajamal­lit, palvelujen ul­koistus sekä kumppanuusmallit. Selkeyden vuoksi työssä on kuvattu myös tärkeimmät apukäsitteet ku­ten sopimuksellisuus ja sopimusohjaus, näennäismarkkinat sekä hankintamenettely. Työ­ni metodi perus­tuu eri lähteissä julkaistun materiaalin analyysiin. Tutkimus on siis meta-analyysin luon­teista. Materiaa­lia on kerätty laajasti hallintotieteen, sosiaali- ja terveysalan sekä talousalan tieteellisistä julkaisuista. Li­säksi lähteinä on käytetty alan oppikirjoja, väitöskirjoja, viranomaismateriaalia sekä eri uutisvälineissä julkaistua materiaalia. Tavoitteena on ollut saada monipuolinen ja kattava kuva markki­naehtoisten toi­mintamallien hyödyistä ja haitoista käytännön sovellutustilanteissa. Tutkimusaineistoni perusteella Suomessa eniten käytetty markkinaehtoinen toimintatapa on toimintojen ulkoistaminen. Tilaaja-tuottajamalli on ollut sosiaali- ja terveysalalla Suomessa harvinainen, mutta ang­losaksisissa maissa sitä on käytetty melko paljon. Viime aikojen suuntaus on ollut siirtyminen yhteis­työtä korostaviin kumppanuusmalleihin. Referoitujen tutkimusten mukaan markkinaehtoisten mallien käytön yksi tärkein peruste, kustannussäästöt, ovat jääneet monissa sovellutustilanteissa saavuttamatta. Jossain määrin tulos tosin riippuu kohdetoiminnan luonteesta ja käytetystä mallista. Toinen päälöydös on markkinaehtoisten toimintatapojen mukanaan tuomat monet ongelmat. Lakisääteisten sosiaali- ja ter­veyspalvelujen ja markkinaehtoisuuden peruslähtökohtien välillä on ristiriitoja. Markkinoiden toimi­vuudessa, kilpailuneutraliteetin toteutumisessa, sopimusohjauksessa, kilpailuttamisessa, tuotteistami­sessa, sopimusten valvonnassa ja seurannassa sekä tulosten mittaamisessa ja arvioinnissa esiintyy run­saasti ongelmia. Omat ongelmakysymyksensä liittyvät palvelunkäyttäjien ja työntekijöiden asemaan. Löydösten perusteella markkinaehtoisten toimintatapojen soveltuvuutta sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoon voidaan pitää melko heikkona. Soveltuvuuden ongelmia on kolmella tasolla: Teorioiden taus­taoletusten validiteetissa, toimintamallien proseduraalisessa toimivuudessa sekä toimintamalleilla ai­kaansaatujen vaikutusten tasolla. Markkinaehtoisiin ratkaisuihin voidaan päätyä sosiaali- ja terveysalalla pakkotilanteissa ja ne voivat olla harkiten perusteltuja tietyissä muissakin tilanteissa, mutta alan suurten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan muita lähestymistapoja.