Sosiaali- ja terveysalan hankinta : Hyvinvointia ja byrokratiaa

Sosiaali- ja terveyspalveluita käytetään vaihtelevasti iän ja tilanteen mukaan. Useimmat ihmiset tarvitsevat jotain näistä palveluista elämänsä mittaan. Nämä palvelut hankitaan mahdollisimman edullisesti vaatimukset täyttäviltä palveluntuottajilta kilpailutuksen avulla, koska ne maksetaan verovaroista. Hankintalainsäädäntö määrittelee, miten kilpailutus suoritetaan. Lain vaatimukset ovat kankeita ja palveluiden ollessa kyseessä jo hankittavan määrittely on vaikeaa. Tarpeeton byrokratia pitäisi saada karsittua puolin ja toisin, että hankintaprosessi ja varsinainen toiminta voitaisiin tehdä tehokkaammin ja julkisia varoja käytettäisiin taloudellisesti. Julkinen sektori ei enää vastaa kaiken tarvittavan tuottamisesta itse vaan yksityiset yritykset ja järjestöt valtaavat alaa. Näille yksityisille toimijoille henkilökuntineen asia on merkityksellinen toimeentulon kannalta. Loppukäyttäjän tarpeet on otettava keskiöön. Paras hintalaatusuhde voidaan määritellä parhaaksi mahdolliseksi yhdistelmäksi koko elinkaaren kustannuksia ja loppukäyttäjän vaatimukset täyttävää laatua. Tarjouspyynnön tarkoitus on tuottaa hankintayksikölle mahdollisimman monta yhteismitallista ja vertailukelpoista tarjousta kohteena olevasta sote-hankinnasta. Kilpailutuksen jälkeen tehdään hankintapäätös, jonka perustelut kannattaa tehdä huolella. Tehtävä sopimus perustuu tarjouspyyntöön ja voittaneeseen tarjoukseen. Uusia sopimuksia on valvottava, että laatu on sovitun kaltaista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistuksissa on ensiarvoisen tärkeää turvata kuntalais ten laadukkaat palvelut ja varmistaa, että verovarat käytetään tehokkaasti. Tutkimuksen lähdeaineistona käytetään sekä voimassa olevia lakeja ja niihin liittyviä oikeustapauksia ja kirjallisuutta, että hankintalain esitöitä kuten komiteamietintöä. Tutkimusmetodi tässä tutkimuksessa on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Lainopin tehtävä on tuottaa tieteellistä tietoa lain soveltamisen tarpeisiin oikeussäännösten tulkinnan ja systemoinnin avulla. Tietty turvallisuus on taattava, mutta byrokratiaa ja hankintamenettelyitä on kevennettävä, että pk-yritykset pääsevät jakamaan hyvinvointia työllistämällä ja talouskasvulla.