Yhteisluominen osana sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista : Hyvinvointialueiden varautumista tarkentavan asetusluonnoksen lausuntoaineiston analyysi

Sosiaali- ja terveydenhuollossa varautuminen on tärkeää niin paikallisiin kuin laajoihin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin, sillä lain mukaan väestölle on joka tilanteessa pystyttävä turvaamaan välttämättömät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisesta säädetään Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa (612/2021) ja lain 50 § 4 momenttia tarkennetaan valtioneuvoston asetuksella (308/2023). Yhteisluominen tarkoittaa eri toimijoiden, kuten viranomaisten, järjestöjen ja kansalaisten, osallistumista prosessin kaikkiin vaiheisiin tasavertaisina kumppaneina. Tämä lähestymistapa korostaa vastavuoroisuutta, vallanjaon tasapainoa ja yhteistä oppimista, jossa kaikki osapuolet hyötyvät. Yhteisluomisen haasteena on erityisesti sen vaatimat runsaat resurssit, sekä kaikkien toimijoiden todellisen osallistamisen vaikeus. Yhteisluomisella voidaan saavuttaa uusia innovatiivisempia ratkaisuja sekä sitouttaa toimijat aiempaa paremmin niin prosessiin kuin lopputulokseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan yhteisluomisen roolia sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisessa. Tutkielman tarkoituksena on tutkia yhteisluomista osana varautumista sosiaali- ja terveydenhuollossa ja miten se mahdollisesti näkyy asetusluonnoksesta laadituissa lausunnoissa. Tutkielman tavoitteena on luoda ymmärrystä siitä, onko sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisessa tilaa yhteisluomiselle lausuntoaineiston pohjalta. Tutkimuskysymyksinä ovat: miten yhteisluominen sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisessa ilmenee annetuissa lausunnoissa, millaisia muotoja yhteisluominen saa annetuissa lausunnoissa ja millaisia haasteita yhteisluomiseen liittyy annettujen lausuntojen pohjalta? Tutkimusaineistona käytetään kyseisen asetuksen luonnoksesta annettuja lausuntoja. Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin ja lausuntoaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, jossa teoria kulki analyysin rinnalla. Lausuntoja antoivat muun muassa eri hyvinvointialueet, järjestöt sekä yhdistykset ja lausuntoaineiston laajuus on 34 lausuntoa. Tulokset osoittavat, että yhteistyö ja yhteistuotanto ovat keskeisiä varautumisessa, mutta todellinen yhteisluominen on vielä vähäistä. Lausuntojen perusteella yhteistyö on usein viranomaisjohtoista, ja etenkin hyvinvointialueiden pelastustoimen sekä kuntien roolit ovat puutteellisesti huomioituja. Jatkuvuudenhallinta ja viestintä korostuvat, mutta tilannekuvan tuottaminen on pääosin yksisuuntaista. Johtopäätöksissä todetaan, että yhteisluomiselle on tilaa, mutta sen toteutuminen vaatii laajempaa osallisuutta ja vallanjaon tasapainoa. Tulevaisuudessa yhteisluomisen elementtien hyödyntäminen voi tehdä varautumisesta verkottuneempaa ja osallistavampaa ja antaa tilaa uusille oivalluksille.