Alaikäisen potilasturvallisuus lainsäädännössä

Potilasturvallisuus on terveydenhuollossa tärkeä arvo, joka aiemmin on pohjautunut lähinnä lääkärin eettisiin ohjeisiin. Lainsäädännölle on kuitenkin tunnistettu tarve, jotta potilaiden oi keuksia voidaan suojata paremmin. Nykyään potilasturvallisuus on kansainvälisestikin tunnis tettu, ja kotimaisessa lainsäädännössä se pohjautuu terveydenhuoltolain (1326/2010) 8 §:ään. Lapset tarvitsevat erityistä suojelua, sillä he ovat riippuvaisia huoltajan tai muun laillisen edus tajan päätökset. Lapsen oikeudet on myös kansainvälisesti suojattu etenkin YK:n lapsen oi keuksien sopimuksen kautta. Lapsen etu ja sen ensisijaisuus on tärkeää huomioida lasta koske vassa päätöksenteossa, eikä se saa tarkoittaa vain lapsen mielipiteen selvittämistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lainsäädäntö takaa potilasturvallisuuden alaikäisen osalta sekä miten lainsäädännössä turvataan alaikäisen oikeus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Potilasturvallisuus on lainsäädännössäkin rinnakkain laadun kanssa, joten potilasturvallisuuden toteutumista tutkitaan myös sen osalta, minkälaisia laatuvaatimuksia terveydenhuollon palveluihin liittyy. Laatua toteutetaan ensisijaisesti hyvällä palveluvalikoimal la sekä potilaslain (785/1992) 3 §:n mukaisella oikeudella hyvään hoitoon ja kohteluun. Tut kielman tarkoituksena on myös selvittää, onko potilasturvallisuuteen liittyen lainsäädännössä mahdollisesti myös kehitystarpeita etenkin kansainvälisiin sopimuksiin ja niistä saataviin tulkin toihin nähden. Tutkielma pohjautuu lainoppiin eli sen tarkoitus on tulkita ja systematisoida voimassa olevaa lainsäädäntöä. Erilaisista oikeuslähteistä korostuu sekä kotimainen että kansainvälinen lain säädäntö ja sen valmistelu- ja tulkinta-aineistot. Koska potilasturvallisuuden ja lapsen oikeuksia yhdistävää tutkimusta on vain vähän, korostuu tutkielmassa myös eri aineistojen tulkinta yh dessä voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Alaikäisten osalta hyvässä hoidossa korostuu kasvun ja kehityksen huomioiminen sekä asian mukaisten palveluiden järjestäminen. Myös yhteistyö on isossa roolissa sekä terveydenhuollon ja huoltajien, että palveluiden ja viranomaisten välillä. Onnistuneeseen yhteistyöhön vaikuttaa asianmukainen tietojen kirjaaminen sekä tiedon jakaminen eri viranomaisten välillä. Toisaalta potilasturvallisuuteen vaikuttaa myös se, että tietoa ei anneta sellaiselle taholle, jolla siihen ei ole lainmukaista oikeutta. Näkökulma potilasturvallisuuteen systeeminä auttaa hahmotta maan, miten potilasturvallisuutta organisaatiossa toteutetaan. Voimassa olevasta lainsäädännöstä on löydettävissä osatekijät, jotka tulevat esiin arvioitaessa alaikäisen potilasturvallisuutta. Näitä ovat esimerkiksi itsemääräämisoikeus, lapsen mielipiteen selvittäminen sekä lääketieteellisiin tutkimuksiin liittyvät rajoitukset. Esimerkiksi rokotukset ja erilaiset hoitovaihtoehdot voivat kuitenkin aiheuttaa ristiriitoja sekä lapsen edun että huolta jien välillä eikä lainsäädännöstä löydy suoraa vastausta näihin terveydenhuollon osalta.